torstai 18. marraskuuta 2010
Vaikea
keksiä ketään ihmistä, joka osallistuisi yöaikaan televisiossa kisaan, jossa
arvuutellaan viisikirjaimista yöpetolintua. Valmiina ovat kirjaimet -Ö-L-L-Ö. Aikaa
vaivaiset puoli tuntia ja nopein soittaja pääsee vastaamaan ja kisaamaan
palkinnosta. Ei kai kukaan tuollaiseen sentään mene?
Samaa sisäsiittoista serkussarjaa ovat aamuradioiden näennäisinteraktiiviset
puhelin- ja nettikisat. Annetaan suurelle yleisölle vaikutelma mahdollisuudesta
osallistua ja olla se oma viisitoista sekuntisensa julkisuuden valokeilassa.
Samallahan joku aina myös ohessa rahastaa...
Aamuradioiden juontajat ovat oma kloonattu heimonsa. Luultavasti on olemassa
jonkinlainen kuusisataasivuinen codex, jossa juontajan kädet sidotaan tiukasti
selän taakse ja saadaan tulokseksi täsmälleen samasapluunaisia neropatteja joka
kanavalle.
Täällä pääkaupunkiseudulla (eli siis Suur-Tuusulassa!) kuuluu parisenkymmentä
kanavaa, kun aamulla napsauttaa autoradion päälle. (HUOM. HUOM. Pyrin
käyttämään usein myös julkisia kulkuvälineitä (paitsi tietenkin Autottomana
päivänä), mutta jos ei aina jaksa rientää kello 6.22 bussille, niin otan
oman auton.) Olen parin vuoden aamuina tehnyt empiiristä kenttätyötä koluamalla
mielivaltaisesti pariviikkoisia periodeja kutakin kanavaa.
Tulos on masentava. En käsitä, missä se on päätetty, että näiden radiopersoonien
(tämä on kai korrekti ilmaisu, vaikka persoonallisuus puuttuisikin?) pitää esittää olevansa mielipidejohtajia myös.
Välillä luulen, että se on vain rooli, mutta sitten taas omin korvin totean
useimman heistä tosiaan uskovan, että juuri hänellä on oma ja arvokas
mielipiteensä, jopa tietonsa, kunkin aamun tärkeästä aiheesta ja että se
nimenomaan pitää kovaan ääneen ja vakaumuksella kertoa. Että juuri hänellä on hallussaan jokin syvällisempi tieto universumin kiperimpiin
pulmakohtiin. Muualla harvoin kuulee niin omissa liemissään lilluvaa ihmistä.
Paitsi tietysti tässä blogissa.
Rasittavimpia ovat vielä humoristit, jotka eivät ole kummoisiakaan humoristeja.
Tai sitten ne, jotka käyvät innoissaan omaa elämänkertaansa radiossa läpi.
Lopulta olen näiden aamujen perusteella sulkenut monen, sinänsä kiinnostavan
kanavan taajuuden pois radiostani.
- Mitä sä teet työksesi?
- Mä oon radiojuontaja!
- Aijaa... (Kääntyy nolona pois, ettei toisen tarvitse hävetä enempää
surkeaa tilannettaan.)
Kehtaavatkohan he todella tulla kotiin rättiväsyneinä ja valittaa, miten
raskasta taas töissä oli?
Luultavaa on, että en alunperinkään kuulu näiden kanavien profiiliin. Miten
voisinkaan? Päälle viisikymppinen, vatsasta pullistuva ja päälaelta kaljuuntuva
mies, joka ei kuluta juuri muuhun kuin kirjoihin. Ja elokuviin. Ja
harvakseltaan teatteriin. Ja taikatemppuihin. Ja jonglöörivälineisiin. Ja
tietysti Nuoreen mylläriin.
Mutta ei muuten.
On todella säälittävää ja äärimmäisen noloa tunnustaa tämä seuraava: Radio
Nova vie voiton. Mikään ei ole mielikuvituksettomampaa kuin kuunnella Radio
Novaa, kaikkien radiokanavien stereotypiaa ja määrämittaa. Siitä ei juuri
kylillä huudella, että 'mun lemppari on Nova!'. Sen täydellisen
tyypitetty standardius valtavirtaradiona on hävettävää. Ja juuri tämä tosiasia
kätkee surullisella tavalla toisen tosiasian: Novassa on töissä monia
alansa huippuja.
Olen kuunnellut lopulta epätoivoissani jopa Radio Sputnik'ia. Koska en
sananmukaisesti ymmärrä sanaakaan, on ollut mielenkiintoista oppia erottamaan
siellä mainokset tiedotteista ja tiedotteet juonnoista ja sitä rataa. Lopulta
olen intonaatioista ollut kuitenkin erottavinani sen, että sielläkin
flirttaillaan sekä juontajien kesken että kuulijoille. Joka puolella sama
juttu. Formaatti on formaatti eikä yhtään enempää.
Sitten voinkin kiltisti palata Novan taajuudelle ja kuunnella Minnaa ja Kimmoa
ja antaa heille anteeksi BB-haastattelut, koska niitä ei kai voi välttää
emoyhtiö kytköksestä ja määräyksestä johtuen. Muuten työ on takuuvarmaa. Heitä kuunnellessa olo
ei tule noloksi alatyylisten juttujen tahi toisia ihmisiä mollaavien
kommenttien kuulemisen vuoksi. Voisiko ajatella heillä olevan riittävän
sivistyksen lisäksi myös sitä kuuluisaa sydämen sivistystä? Koska on
itsestäänselvää halveksia Radio Novaa, saattaa siis olla cool'ia
pitää siitä?
Outo juttu muuten: melkein kaikissa radioissa, joissa juontajakaksikko on
tyyppiä mies+nainen kailotetaan aina ensin miehen nimi. O tempora, o mores!
Näin tehdään myös Novan aamuradiossa.
Joo joo. Tietysti on myös vaihtoehto; sulkea radio.
P.S.1 Ja jotta kaari olisi täydellinen: Vehviläinen lopetti uuden vuoden
vaihteessa Aamun Radio -hommat, ja hänet korvattiin hassunhauskalla
tusinajuontajalla. End of the Strory...
P.S. 2 Eikä ollutkaan: uudessa pestissään Vehviläisestä tuli lopulta samanlainen standardilänkyttäjä, besserwisser ja vitsiniekka kuin metritavaramaisista kollegoistaan ympäri Uuttamaata. Minna on kyllä pitänyt pintansa vuodesta toiseen.
