Viime henkäykseen

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Tehtiin kesällä lähinaapurien kanssa yhteinen postilaatikkoteline uudiskorttelimme taloille. Samassa yhteydessä pohdittiin sitä, että pitäisikö samalla tehdä jotakin sille sortin sakille, riemunkirjavalle postilaatikkokavalkadille, joka kadun pätkällämme on.

No, piti. Sen seurauksena meillä on hienossa tellingissämme nyt rivi harmaita standardilaatikoita. Ja rivin päässä yksi muodokkaampi ja takuupunainen laatikko.

Asuinkorttelimme kaikki talot ovat samalla värikartan siniharmaalla maalilla maalattuja. Paitsi yksi joka on okrankeltainen. Se kuuluu samaiselle perhekunnalle kuin mainittu punainen postilaatikkokin.

Aina pitää olla yksi riidankylväjä ja mätämuna. Yksi joka ei sopeudu joukkoon, vaan jonka täytyy väen väkisin erottautua muista. Joku joka haluaa rikkoa virheettömän sarjan ja koko harmonian.

Näihin katumme postilaatikoihin tupsahti päivänä muutamana nippu mainoksia. Itse en ole tarroittanut mainoskieltoa meidän laatikkoomme, vaan annan kaikkien kukkien kukkia. Sitäpaitsi erikoistarjousten perässä juokseminen on harrastus siinä missä muutkin. Ehkä hieman elitistisempi ja turboahdetumpi mutta ei taatusti ainakaan ekologisempi.

No yhtä kaikki. Vapaassa mainosvirrassa ui talouteemme pyytämättä myös 'Hoitola Metsänhenkäyksen' A-nelonen. Hoitolan hoitotarjotin oli hieman kapoinen mutta muuten omanlaisensa:

Rumpu- ja energiahoidot

Vanhoista shamaaniperinteistä jalostetut energiahoidot. Hoidoissa pyritään tasapainottamaan energioita ja laukaisemaan jännitystiloja rummun, savun, helistimien, puhalluksen ja kosketuksen avulla. Hoidon lopuksi keskustellaan hoidossa mieleen nousseista asioista ja tuntemuksista.

Hoidon kesto 1-1,5h

Hinta 60-70 €

Intuitiivista hierontaa Shinkein pohjalta Kehoa kuulostellen hierotaan pyörivin liikkein, vanhaan Japanilaiseen hoitomuotoon perustuen, lihasten akupisteitä, jolloin saadaan kuona-aineita poistumaan ja lihakset rentoutumaan. Hoito tehdään aina koko keholle. Näin saadaan kehon kuona-aineenvaihduntaa parannettua ja helpotettua erilaisia kipuja. Hoidon kesto n. 1h Hinta 60 € Ryhmärummutushoidot Ryhmässä rummutetaan ihmisille ja asioille, jotka puhuttavat tai ovat ajankohtaisia. Tehdään vuoroon jokaiselle rumpu ja energiahoito. Lopuksi keskustellaan yhdessä asioista ja juodaan kahvit/teet. Ryhmään voi tulla vaikka ystävän kanssa. Illan kesti n. 2h Hinta 25 € Ryhmärummutus voidaan tulla tekemään myös toiselle paikkakunnalle, n. 10hlö/ryhmä Hinta matkasta riippuen 25-35 €   Mikähän siinä on, että itse luonnosta erkaantuneena ei nähnyt näissä järjen häivähdystäkään. Pikemminkin kyynisen ylemmyydentunteen vallassa suupielet nousivat ylöspäin näitä naurutarjouksia tutkiessa. Ja aina parani: Kaukohoidot Tarvittaessa energiaa voidaan lähettää myös kaukohoitona, jolloin asiakas on kotona ja hoitaja lähettää hänelle energiaa mm. erilaisiin vaivoihin tai muuten vaikeaan elämäntilanteeseen. Hoidon kesto n. 30 min Hinta 20 € Tunsin saaneeni jo annoksen kaukohoitoa pelkästään hoitolan kuvastoa lehteillessäni. Hyväntuulisuus lisääntyi rivi riviltä ja lause lauseelta. 'Hoitola Metsänhenkäyksellä' on myös kurssitarjotin. Ehdin jo lähettää Skepsikseenkin syysretkiehdotukseksi katalogista tämän: Henkisen tietouden kurssit Kurssit ovat viikonlopun kestäviä kursseja ja niillä perehdytään henkisen tietouden saloihin. Tehdään mielikuvamatkoja rummutuksen avulla, joilla mm. haetaan voimaeläimiä ja mahdollisia vastauksia erilaisiin kysymyksiin. Tehdään erilaisia harjoituksia, perehdytään omiin energioihin ja energiakeskuksiin. Kurssien hinnat ovat 150 €/vkl Hinta sisältää opin, majoituksen ja soppa-/salaattilounaan ja kahvin/teen. Omat muistiinpanovälineet mukaan. Avoimin mielin tietenkin. Totuutta voi toki etsiä niin rummusta kuin kaurapuurostakin, mutta eikö minkäänlainen huuhaakriittisyys tosiaan ole enää arvossaan? Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi, onnelliseksi ja eheytetyksi, mutta plasebovaikutustakaan unohtamatta eikö sentään toisten kukkarot voisi jättää rauhaan. Puhumattakaan vakavammasta olkinuoraan ripustautumisesta? Niin, vielä siitä postilaatikosta. Se kuuluu tietenkin meidän perheellemme kuten päätykorttelin ainoa okranvärinen talokin. Vähän tässä on kyse makuasioista, värisilmästä ja ehkä tavaroiden hyötykäytön suosimisesta, mutta toki ilman muuta Iines Ankka -efektistäkin. (Siitä voit lukea vuoden 1963 satasivuisesta Aku Ankka -lehdestä tai täältä.)

Ulossaattanut Luokanope klo 15.40

2 kommenttia:

V17. marraskuuta 2012 7.35

Hei ope,

Tässä vanha oppilaasi haluaa kiittää sinua hyvän elämän alusta. En ymmärrä miten sinä jaksoit meitä kaikkia katsoa. Pasia, Akea, Tumppia, Jania ja minua. Meitä hulluja oli vaikka kuinka. Silti sinä jaksoit meitä opettaa, hoitaa ja seurata ettei kenellekkään sattunut mitään. Vilpitön kiitos siitä!

Omia lapsia koitan muistuttaa vanhasta opesta ja kuinka myös minun nuoruudessa asiat oli hyvin.

Retroillen,
Ville Mättö, Riihimäki

VastaaPoista

Luokanope14. tammikuuta 2013 15.56

Wau!

Nuorena jaksaa... Heh! Ei vaan, kiitos Ville kauniista sanoistasi. Olipas yllätys, kun palailin taas tänne blogiin muutaman muun blogiharharetken jälkeen. Joten anteeksi samalla, kun en ole reagoinut aiemmin!

Mahtava juttu, jos muistisi on poiminut tuollaisia asioita. Muisti on tunnetusti valikoiva.

Mutta olihan meillä mahtava porukka silloin 1984-88 koolla: te kaikki oppilaat (29 kun aloitettiin kolmannen syksyllä ja 31 kun lopeteltiin kuudennen keväällä) ja hienot huoltajat taustajoukkoina. Opiskeltiin, touhuttiin projekteja, elokuvia, näytelmiä, luokkalehtiä ja käytiin parissakin leirikoulussa + isännöitiin yhtä. Monelaista touhua, johon pistettiin energiaa, mutta saatiin virtaa.

Kiitos vielä kerran palautteesta,
hienoa jatkoa Sinulle ja läheisillesi, Ville!

t.
Jyri

Ihan tavallisia asioita

maanantai 1. lokakuuta 2012

Sauli Niinistön asettaman työryhmän think tankin tuotosta 'Ihan tavallisia ajatuksia' on lyöty sumeilematta kaksin käsin. Erityisen uutteria lyttääjiä ovat olleet jo virkansa puolesta kriittiset älyköt (voiko muunlaisia edes olla?).

Jos marisijoiden rivistä karsii ne, jotka pelkästä porvarillisen presidentin vastustamisesta käsin tekevät teeseistä itselleen wc-paperia, jäävät jäljelle aidosti pettyneet.

Tällöin teilaukset toki ymmärtää, etenkin jos niihin liitetään perusteluksi katsantokanta. Siis se, miksi tämä mietintö ui käsipohjaa triviaaleissa vesissä.

Ilman perusteltuja perusteluita kyse on vain kipakasta löylyvedestä, joka haihtuu kerran puraistuaan taivaan tuuliin, mutta ei jätä mitään muistoa itsestään.

Eniten virkakriitikoina toimivia besserwissereitä tuntuu siepanneen se, että nämä neuvot onkin suunnattu perheille ja kasvatusvastuussa oleville. Viranomaisvipuvarsiaspekti puuttuikin tyystin.

Näkemys siitä, että Niinistön listan teesit ovat lillukanvarsia on kuitenkin hämmentävällä tavalla täysin väärä. Kyse on mitä olennaisimmista jutuista. Kyse on koko arvolatauksesta, jota ihmisyydeksi kutsutaan.

Univelka aiheuttaa masennusta
ja muita mielenterveysongelmia.

Hyvät tavat ehkäisevät ristiriitoja ja tuovat varmuutta.

Kehittyvä seksuaalisuus vaurioituu herkästi.

Nuorella on oma perusluonne ja taipumukset.

Kaikkea myydään kauneudella ja menestyksellä.

Voit miettiä, että onko ihan pakko aloittaa
työpalaveri vielä iltasella.

Varhainen puuttuminen on tehokkainta.

Nuori saa täysi-ikäisenä päättää asioistaan.
Näin isoa juttua on harjoiteltava.

Helpolla ja ansiotta saatu laiskistaa.

Kiire ja stressi vievät valtavasti voimia.

Nuoruusiässä aivot kehittyvät nopeasti:
ajatukset ja tunteet ailahtelevat.

Lapset ja nuoret uupuvat,
jos tuntevat pinnistelevänsä yksin.

Juurettomuuden tunne aiheuttaa vastuuttomuutta.

Turvallisuus on hyvinvoinnin perusrakennusaine.

Pahoille teille houkuttelevat kaverit
voivat viedä suoraan suohon.

Nimittely ja kiroilu mädättävät henkistä selkärankaa.

Lapsi ja nuori tulee riippuvaiseksi alkoholista paljon
nopeammin kuin aikuinen, sillä alaikäisen aivot ovat
vielä kasvuvaiheessa.

Nuorten häiriköinti on usein huomion tavoittelua.

Sinä saat ympärilläsi aikaan
joko hyvinvointia tai pahoinvointia.

Pelkällä hauskanpidolla ei elämässä pärjää.

Työtä tehdään usein poissa nuoren näkyvistä,
ja se saattaa tuntua etäiseltä, jopa käsittämättömältä.

Liikkumattomuuden taustalla voi olla turhautuminen,
yksinäisyys tai lohduttomuus.

 Joskus tulee seinä vastaan.

 Jotkut tietokonepelit imaisevat pelaajan
ponnistelemaan väsymyksen äärirajoille asti.

 Liian kovat vaatimukset ja jatkuva häviäminen eivät
opeta sietämään pettymyksiä. Turhautuminen tekee
levottomaksi ja hyökkääväksi.

 Suorituspaineet ja ylikuormitus aiheuttavat
näkymättömän uhkan.

 Kyky hahmottaa elämää ja ilmaista itseään on
usein sanoista kiinni.

 Pelolla kasvattaminen tekee lapsesta
ja nuoresta ahdistuneen.

 Lapsen ei kuulu ”hoitaa” aikuista.

 Monet tärkeää työtä tekevät vapaaehtoisjärjestöt
kärsivät rahapulasta.

 Monet liikuntaseurat ja harrasteryhmät
tarvitsevat vapaaehtoisvoimia.

 Jos nuori ei uskalla tulla kotiin,
hänelle voi tapahtua jotakin pahaa.

 Ei ole laatuaikaa, on vain aikaa.


Lapsia ei haeta kaupasta takuulapun kanssa.
Välillä nuoren valinnat ärsyttävät tai ällistyttävät.

Lapsesta tulee itsekäs tai onneton, jos häneltä odotetaan
täydellisyyttä ja hänet jätetään selviämään yksin
hankalista tilanteista.

Työpaikka voi olla tulevaisuuden avain.

(Lähde: Ihan tavallisia asioita)

'Ihan tavallisia asioita' on varsin kattava paketti ymmärtämää ihmisen jumalaista koneistoa. Suurin ongelma siinä on tietenkin se perinteisin: ne jotka tätä pakettia ulkopuolisen silmin kipeimmin tarvitsevat eivät todenäköisimmin ikinä sitä lue. Eivät vaikka tekijät ovat avanneet konkreettisin lausein otsakkeitaan.

Unelma antaa siivet

Nuorella on oma perusluonne ja taipumukset.
Aikuisten tiukat suunnitelmat nuoren elämästä voivat
tuhota hänen mahdollisuutensa. Lapsen ikiomat
unelmat antavat hänelle siivet. Nuori, joka tietää
olevansa hyväksytty ilman huippusuorituksiakin, kestää
epäonnistumiset paremmin.

” Voit tukea itsenäistymistä, mutta älä jätä yksin.
” Voit olla valamatta lasta tai nuorta omaan muottiisi.
” Voimme aina kysyä itseltämme, onko parempi olla oikeassa
vai onnellinen.

(Lähde: Ihan tavallisia asioita)

Itse innostuin näistä Niinistön ryhmän mietteistä. Vihdoinkin rohkea poliittisen epäpoliittinen järjen ääni! Toisaalta minulla oli ihan samanlainen maho lehmä ojassa, kun aloittelin Niukkuuden pedagogiikka -opustani 2000-luvun alkupuolella. Yksi alaotsakkeista muodostui lopulta seuraavanlaiseksi:

Ihminen on sitä, mitä syö

Lapsi on hauras, elävä olento, hän on täysin avuton ja täysin
perheyhteisönsä armoilla. Hän saa sekä materiaalisen hyvinvointinsa
että ennen kaikkea henkisen hyvinvointinsa perustan
kodistaan. Siellä alkaa myös hänen valmentautumisensa
aikuisuuden käytänteiden ja asenneilmapiirin muodostamiseen,
siihen mikä on minkäkin arvoista.
  Vanhempien elämänarvot ja tärkeysjärjestykset ja niissä
olevat asennevammat näkyvät kyllä. On kovin naiivia kuvitella,
ettei lapsi huomaisi vanhempiensa asenteita. Kyllä hän
ne huomaa, hän sisäistää ne, ja sitten joko katkeroituu tai tekee
isänmurhan hylkäämällä vanhempiensa vakaumukset ja
käsitykset ja luomalla omista malleistaan näille täysin vastakkaiset.
Tai hän siirtää samat mallit omalla tavallaan elämässään
eteenpäin omille lapsilleen. Sama kuvio voi toki toteutua
myös niin sanotussa hyvässä, huolehtivassa ja välittävässä kodissa.
Sekin voi ahdistaa tai tuntua hyvältä.
  Vanhempien tärkeysjärjestys tarkoittaa tietysti sitä, missä
kohtaa listaa aikuisella tulevat koti, perhe ja lapsi. Onko
nämä arvot ohitettu muilla, näitä huomattavasti tärkeämmillä
arvoilla, sellaisilla kuin työ, huvit, seuraelämä, harrastukset
ja parisuhde, tai yhdellä sanalla sanoen: minä? Mielipideilmastossa
on jo nyt hiukan sellaistakin asennetta, että lapsi rajoittaa
pahasti aikuisen omaa bailaamista, rajoittaa aikuisen
totuttuja etuja: sitä listaa, joka alkaa sanoilla minä ja minun
vapaa tulemiseni ja menemiseni ja olemiseni.
Aikuisen tulee saada elää myös omaa elämäänsä, hän saa
hakea arjelle vastapainoa, mutta järjestystä
ei siinä pidä koskaan hukata: lapsi tuli taloon, joten lapsen on oltava tärkeä.
Kalliimpaa pakettia ei lapselle voi antaa kuin omaa aikaansa
ja täyttä huomiotaan. Eikä silloin edes menetä mitään, se ei
ole senkaltaista antamista.
  Mannerheimin lastensuojeluliitolla oli Lapsen oikeuksien
päivän aikaan 2000-luvun alkupuoliskolla lehdissä miellyttävä
kampanja, jossa kehotettiin tekemään pieniä tekoja, kuten
”Jutelkaa niitä näitä”, ”Paistakaa pizza”, ”Viekää vanhat leivät
linnuille” tai ”Juokaa kuumaa mehua ulkoilun jälkeen”.
Niukkuuden pedagogiikkakaan ei ole tämän kummempaa! Se
on isoja tekoja, jotka eivät ole isoja tekoja.
  On hämmentävää kuulla terassille unohtuneista huoltajista
tai niistä vanhemmista, jotka livahtavat illalla lapsen nukahdettua
omille teilleen. On jotensakin käsittämätöntä lukea
toistuvasti myöhästelevistä äideistä ja isistä, jotka hakevat
lapsensa päiväkodin sulkemisajan jälkeen toisella kädellään
puhelimeen puhuen. On hieman vaikea hyväksyä ajatusta ympärivuorokautisista
”päiväkodeista”. Tuntuu aika kovalta, jos
lapsi on kolmekin vuorokautta yhteen putkeen hoidossa, koska
vanhempien työvuorot sitä vaativat. Vuoropäivähoidossa
olevien lasten määrän odotetaan edelleen kasvavan lähivuosina
poikkeavien työaikojen yhä yleistyessä. On melko hurjaa
juosta rahan perässä, jos sillä voi hankkia vain tavaroitten
tuomaa ylellisyyttä, ja unohtaa elämä.
  Tietenkin on myös hurjaa olla yksinhuoltajaäiti tai -isä,
joka joutuu elämään arjen päivät ja yöt yksin ja repimään
elannon kahdella kädellä mutta yhdellä palkalla. Mutta tää
on tätä, elämä on ristiriitaista, eikä siihen ole yhtä reseptiä. Ei
nyt eikä ole koskaan ollut.

(Lähde: Niukkuuden pedagogiikka)

Nuorisoasiain neuvottelukunta on tehnyt vuodesta 1994 alkaen säännöllistä kartoitusta 15-29 -vuotiaiden nuorten asenteiden ja odotusten kehittymisestä.Tähänastiset tulokset löytyvät esimerkiksi osoitteesta http://www.minedu.fi/OPM/Nuoriso/nuorisoasiain_neuvottelukunta/julkaisut/ .

Uusimmassa barometrissä on haastateltu nuorten lisäksi heidän vanhempiaan. Tulos osoittaa otannallaan varsin vääjäämättä sitä, että lapsuuden kodin asenteilla ja ilmapiirillä on vaikutuksensa. Sosiaalinen epäluottamus periytyy vanhemmalta lapselle.

Lähde: Nuorisbarometri 2012

Koulutustaso ja varallisuus eivät näytäisi berometrin mukaan olevan määräävin tekijä tässä, vaikka pientä kasautumista siinäkin esiintyy. Tutkimuksen esitellyt tutkimusprofessori Matti Kortelainen tiivisti: "Arkista yhdessäoloa tarvitaan, mutta myös korjaavia instituutioita."

Tämä tiivistys sopinee Niinistön pumaskaa kritisoineillekin?

Nyt tarvitaan ilmeisesti ohjeet näille kasvottomille instituutioille?