Viime henkäykseen

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Tehtiin kesällä lähinaapurien kanssa yhteinen postilaatikkoteline uudiskorttelimme taloille. Samassa yhteydessä pohdittiin sitä, että pitäisikö samalla tehdä jotakin sille sortin sakille, riemunkirjavalle postilaatikkokavalkadille, joka kadun pätkällämme on.

No, piti. Sen seurauksena meillä on hienossa tellingissämme nyt rivi harmaita standardilaatikoita. Ja rivin päässä yksi muodokkaampi ja takuupunainen laatikko.

Asuinkorttelimme kaikki talot ovat samalla värikartan siniharmaalla maalilla maalattuja. Paitsi yksi joka on okrankeltainen. Se kuuluu samaiselle perhekunnalle kuin mainittu punainen postilaatikkokin.

Aina pitää olla yksi riidankylväjä ja mätämuna. Yksi joka ei sopeudu joukkoon, vaan jonka täytyy väen väkisin erottautua muista. Joku joka haluaa rikkoa virheettömän sarjan ja koko harmonian.

Näihin katumme postilaatikoihin tupsahti päivänä muutamana nippu mainoksia. Itse en ole tarroittanut mainoskieltoa meidän laatikkoomme, vaan annan kaikkien kukkien kukkia. Sitäpaitsi erikoistarjousten perässä juokseminen on harrastus siinä missä muutkin. Ehkä hieman elitistisempi ja turboahdetumpi mutta ei taatusti ainakaan ekologisempi.

No yhtä kaikki. Vapaassa mainosvirrassa ui talouteemme pyytämättä myös 'Hoitola Metsänhenkäyksen' A-nelonen. Hoitolan hoitotarjotin oli hieman kapoinen mutta muuten omanlaisensa:

Rumpu- ja energiahoidot

Vanhoista shamaaniperinteistä jalostetut energiahoidot. Hoidoissa pyritään tasapainottamaan energioita ja laukaisemaan jännitystiloja rummun, savun, helistimien, puhalluksen ja kosketuksen avulla. Hoidon lopuksi keskustellaan hoidossa mieleen nousseista asioista ja tuntemuksista.

Hoidon kesto 1-1,5h

Hinta 60-70 €

Intuitiivista hierontaa Shinkein pohjalta Kehoa kuulostellen hierotaan pyörivin liikkein, vanhaan Japanilaiseen hoitomuotoon perustuen, lihasten akupisteitä, jolloin saadaan kuona-aineita poistumaan ja lihakset rentoutumaan. Hoito tehdään aina koko keholle. Näin saadaan kehon kuona-aineenvaihduntaa parannettua ja helpotettua erilaisia kipuja. Hoidon kesto n. 1h Hinta 60 € Ryhmärummutushoidot Ryhmässä rummutetaan ihmisille ja asioille, jotka puhuttavat tai ovat ajankohtaisia. Tehdään vuoroon jokaiselle rumpu ja energiahoito. Lopuksi keskustellaan yhdessä asioista ja juodaan kahvit/teet. Ryhmään voi tulla vaikka ystävän kanssa. Illan kesti n. 2h Hinta 25 € Ryhmärummutus voidaan tulla tekemään myös toiselle paikkakunnalle, n. 10hlö/ryhmä Hinta matkasta riippuen 25-35 €   Mikähän siinä on, että itse luonnosta erkaantuneena ei nähnyt näissä järjen häivähdystäkään. Pikemminkin kyynisen ylemmyydentunteen vallassa suupielet nousivat ylöspäin näitä naurutarjouksia tutkiessa. Ja aina parani: Kaukohoidot Tarvittaessa energiaa voidaan lähettää myös kaukohoitona, jolloin asiakas on kotona ja hoitaja lähettää hänelle energiaa mm. erilaisiin vaivoihin tai muuten vaikeaan elämäntilanteeseen. Hoidon kesto n. 30 min Hinta 20 € Tunsin saaneeni jo annoksen kaukohoitoa pelkästään hoitolan kuvastoa lehteillessäni. Hyväntuulisuus lisääntyi rivi riviltä ja lause lauseelta. 'Hoitola Metsänhenkäyksellä' on myös kurssitarjotin. Ehdin jo lähettää Skepsikseenkin syysretkiehdotukseksi katalogista tämän: Henkisen tietouden kurssit Kurssit ovat viikonlopun kestäviä kursseja ja niillä perehdytään henkisen tietouden saloihin. Tehdään mielikuvamatkoja rummutuksen avulla, joilla mm. haetaan voimaeläimiä ja mahdollisia vastauksia erilaisiin kysymyksiin. Tehdään erilaisia harjoituksia, perehdytään omiin energioihin ja energiakeskuksiin. Kurssien hinnat ovat 150 €/vkl Hinta sisältää opin, majoituksen ja soppa-/salaattilounaan ja kahvin/teen. Omat muistiinpanovälineet mukaan. Avoimin mielin tietenkin. Totuutta voi toki etsiä niin rummusta kuin kaurapuurostakin, mutta eikö minkäänlainen huuhaakriittisyys tosiaan ole enää arvossaan? Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi, onnelliseksi ja eheytetyksi, mutta plasebovaikutustakaan unohtamatta eikö sentään toisten kukkarot voisi jättää rauhaan. Puhumattakaan vakavammasta olkinuoraan ripustautumisesta? Niin, vielä siitä postilaatikosta. Se kuuluu tietenkin meidän perheellemme kuten päätykorttelin ainoa okranvärinen talokin. Vähän tässä on kyse makuasioista, värisilmästä ja ehkä tavaroiden hyötykäytön suosimisesta, mutta toki ilman muuta Iines Ankka -efektistäkin. (Siitä voit lukea vuoden 1963 satasivuisesta Aku Ankka -lehdestä tai täältä.)

Ulossaattanut Luokanope klo 15.40

2 kommenttia:

V17. marraskuuta 2012 7.35

Hei ope,

Tässä vanha oppilaasi haluaa kiittää sinua hyvän elämän alusta. En ymmärrä miten sinä jaksoit meitä kaikkia katsoa. Pasia, Akea, Tumppia, Jania ja minua. Meitä hulluja oli vaikka kuinka. Silti sinä jaksoit meitä opettaa, hoitaa ja seurata ettei kenellekkään sattunut mitään. Vilpitön kiitos siitä!

Omia lapsia koitan muistuttaa vanhasta opesta ja kuinka myös minun nuoruudessa asiat oli hyvin.

Retroillen,
Ville Mättö, Riihimäki

VastaaPoista

Luokanope14. tammikuuta 2013 15.56

Wau!

Nuorena jaksaa... Heh! Ei vaan, kiitos Ville kauniista sanoistasi. Olipas yllätys, kun palailin taas tänne blogiin muutaman muun blogiharharetken jälkeen. Joten anteeksi samalla, kun en ole reagoinut aiemmin!

Mahtava juttu, jos muistisi on poiminut tuollaisia asioita. Muisti on tunnetusti valikoiva.

Mutta olihan meillä mahtava porukka silloin 1984-88 koolla: te kaikki oppilaat (29 kun aloitettiin kolmannen syksyllä ja 31 kun lopeteltiin kuudennen keväällä) ja hienot huoltajat taustajoukkoina. Opiskeltiin, touhuttiin projekteja, elokuvia, näytelmiä, luokkalehtiä ja käytiin parissakin leirikoulussa + isännöitiin yhtä. Monelaista touhua, johon pistettiin energiaa, mutta saatiin virtaa.

Kiitos vielä kerran palautteesta,
hienoa jatkoa Sinulle ja läheisillesi, Ville!

t.
Jyri

Elämä on rajallinen

tiistai 5. kesäkuuta 2012

John Lennon oli idealisti ja maailmanparantaja par exellence. Hän jaksoi saarnata näennäisen väsymättä maailman epäoikeudenmukaisuuksia vastaan ja lähetellä puunsiemeniä. Lennon muistetaan intohimoisena rauhan ja rakkauden apostolina.

Kyseessä on kuitenkin eräänlainen paradoksi, joka koskee kronikoiden mukaan useampaakin muuta julkisuuden valokeilassa viihtyvää viihdyttäjää. Julkinen minä ja yksityinen minä eivät ole lainkaan sama asia. Osin on tietysti kyse oikeutetusta yksityisyyden suojasta ja joskus roolileikistä, jota esiintyjä harrastaa.

Lennon oli kuitenkin useiden lähteiden mukaan varsin hankala tapaus jopa kaikkein läheisimmilleen. Jo nuoruudestaan lähtien hän osoitti taipumusta ihmisten hallitsemiseen. Hän toimi impulsiivisten reaktioiden pohjalta ja koki nopeita mielialanvaihteluja, jotka saattoivat purkautua myös väkivaltana. Myös aikuisiällä hänen oikullisuudestaan on monia silminnäkijähavaintoja.

Asiaa on selitetty Lennonin luonteella ja rikkonaisella lapsuudella, jonka hän vietti pääasiassa Mimi-tätinsä ja George-setänsä kanssa vanhempien hävittyä hänen elämästään. Jo koulussa Lennon hankki häirikkö-statusta, joka istui hänessä  tiukasti myös aikuisiällä. Lennon halusi hätkähdyttää ja nähdä järkyttyneitä reaktioita porvareiden kasvoilla ja onnistuikin siinä, joskin nykymittapuulla arvioituna osa hänen tempauksistaan oli melko lapsellisiakin. Oman vaikutuksensa on varmaan antanut alkoholi ja muutkin päihteet Lennonin ajoittaiseen sekavuuteen.

Musiikki veti jo nuorta Lennonia pässinnarussaan, ja lopulta Lennon jätti itsekin jälkensä musiikkiin. Koska hänen kuolemastaan on kulunut jo yli kolmekymmentä vuotta, voidaan arvioida osan musiikista olleen oikeasti merkittävää, eikä vain päivänperhoskamaa. Kollektiivinen taistelupari Lennon-McCartney tuotti mahtavan määrän yhäti soittoa sietävää musiikkia, ja The Beatlesin jälkeinen aika osoitti John Lennonin pärjäävän mainiosti myös omillaan (ja Yokoillaan): Imagine, Jealous Guy, Stand By Me, Working Class Hero, Oh My Love, Nobody Loves You (When You're Down And Out), Happy Xmas (War Is Over), Woman, Mind Games, Beautiful Boy (Darling Boy), #9 Dream, Give Peace A Chance...

Vuonna 1970 Lennon julkaisi ensimmäisen post-Beatles -albuminsa nimeltään John Lennon/Plastic Ono Band. Tämä älppäri sisälsi kappaleen nimeltään God. Kyseinen biisi oli omanlaisensa irtiotto Beatles-vuosiin ja niiden epäilemättä traumaattisiin viimeisiin vaiheisiin; ehkäpä osin jonkinasteinen jälkikaneetti kuuluisaan Jeesus-lausuntoon, ja siitä syntyneeseen jälkipyykkiin ja selittelyyn.

Laulu jakautuu kolmeen osioon. Ensimmäisen kiteytyksessä Lennon sanoo "God is a concept by which we measure our pain." Toisessa osiossa hän listaa asioita, joihin ei (enää?) usko "I don't believe in magic/ I don't believe in I-Ching/ I don't believe in Bible/ I don't believe in tarot/ I don't believe in Hitler/ I don't believe in Jesus/ I don't believe in Kennedy/ I don't believe in Buddha/ I don't believe in mantra/ I don't believe in Gita/ I don't believe in yoga/ I don't believe in kings/ I don't believe in Elvis/ I don't believe in Zimmerman/ I don't believe in Beatles." Ja lopettaa tämän osion toteamukseen "I just believe in me/ Yoko and me/ And that´s reality." Viimeisessä sektiossa Lennon tekee pesäeron entisen Beatles-Lennonin ja nykyisen individuaali-Lennonin välillä ja päättää laulunsa sanoihin "The dream is over".

Laulua voidaan ylitulkita monella tavalla, mutta biisinä se on näppärä oivallus, ja epäilemättä hyvä sohaisu muutamaankin herhiläispesään. Rakenne on kuitenkin simppeli ja toimiva. Moni biisinikkari toivoo yhäkin, että olisi keksinyt sen ja voisi esittää omanaan.

"En usko antroposofiaan, en usko animaaliseen magnetismiin, en usko apparitioon, en usko astraalikehoon, en usko astrologiaan, en usko Kiriliankuvaukseen, en usko cereologiaan, en usko Cottingleyn keijukaisiin, en usko fasilitointiin, en usko frenologiaan, en usko grafologiaan, en usko homeopatiaan, en usko levitaatioon, en usko New Age'en, en usko numerologiaan, en usko Ouija-lautaan, en usko palmistriaan, en usko paranormaaleihin ilmiöihin, en usko pseudotieteeseen, en usko taikavarpuihin, en usko uskomuslääkintään, en usko." Mahdollisuudet ovat rajattomat nykyisessä yltäkylläisyydessä ja hörhö-Messiaiden runsaudensarvessa!

Toisiaan hylkivät navat

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Törmäsin Nils Musteliniin ensimmäisen kerran 1970-luvun lopulla. En tietenkään oikeasti, mutta ihmeellisen kuvalaatikon kautta kuitenkin. Silloin Suomen televisioon tuotettiin Ruotsissa jo 1961 alkanut ohjelmaidea, 'Fråga Lund'. Vuonna 1978 alkoi Ruotsin TV:n ja Suomen TV:n yhteistuotantona ohjelmasarja, joka Suomessa sai kuitenkin nimen 'Professorsrundan' eli 'Professoreiden palaveri'.

Ohjelman isäntänä oli ruotsalainen Jan-Öjvind Swahn, Lundin yliopiston marinoima moniottelija ja kotimaisina 'professoreina' useitakin sanavalmiita ja selkeäkieleisiä fiksuja miehiä. Heistä erityisen mainittavia esimerkiksi professori ja biologi Harry Krogerus (1917-1999) tahi patologisen anatomian professori Harald Teir (1914-1992). Itselleni kuitenkin siis kolahti koviten heistä pari vuosikertaa nuorempi Nils Mustelin (1931-2004), tuolloin tittelillä filosofian tohtori, fyysikko ja matemaatikko.

Kuule vänskä. Mis sie tarvitset oikei hyvvii tieteen popularisoijia? Täs siul on sellasii.

                                                                                              
Mustelin oli lumoavan hyvä ja hänen osioitaan odotti aina. Yhtä niistä referoinkin Niukkiksen luvun 11. johdannossa. (Aiheena ohjelmassa oli mainitussa kohdassa kysymys siitä, miksi pyörä kaatuu paikalla seistessä; 22. lokakuuta 1979.) Jos joskus voidaan puhua sivistyksestä sen jaloimmassa merkityksessä, niin 'Professorsrundan' oli juuri sitä.

Musiikkia Nils Mustelin kutsui "onnettomaksi rakkaudekseen" ja se oli toinen forumi, jossa hän kiinnitti huomioni ja sai varauksettoman ihailuni. Kukapa voisi unohtaa hänen osuuttaan esimerkiksi yhteispohjoismaisessa 'Musikfrågan Kontrapunkt'-visailussa, jota itse yhä katselen vanhoilta videotallenteilta. Kontrapunkti oli jälleen osoitus, miten sivistyksestä voi nauttia upeasti ja luonnollisesti. Iso ansio ohjelmassa oli luonnollisesti sen vetäjällä Sixten Nordströmillä kuten myös aina positiivisella tuomarilla Jens Ostergaardilla. Mahtavaa briljeerausta!

Nils Mustelin oli tiedemies, joka tarkasteli maailmaa varsin laajakatseisesti. Hän julkaisi mm. kirjan 'Elämää maailmakaikkeudessa?', joka sai valtion tiedonjulkistamispalkinnonkin. Mustelin oli myös perustamassa vuonna 1987 Skepsis ry:tä, jonka puheenjohtajanakin hän toimi nelisen vuotta. Skepsiksen siivellä hän perusti sporalogian eli ratikkatieteen, jonka keskeinen sanoma oli se, että Helsingin raitiovaunujen liikkeet sekä aikataulut ennustavat ihmisen elämää yhtä tarkasti kuin planeettojen asemat ja niistä laaditut horoskoopitkin.

Kun Nils Mustelin täytti 70 vuotta vuonna 2001 sain idean onnitella häntä. Esittäydyin ja selvitin yhteisen tv-tuttavuutemme historian sekä pahoittelin sitä, että ilmaisin ajatukseni suomeksi ("Hoppas att det är OK?"). Koska minulla ei ollut tuolloin Mustelinin katuosoitetta tein tämän sähköpostilla. Eikä aikaakaan , kun sain pitkän vastauksen, jossa kommentoitiin kirjettäni kappale kappaleelta positiivisella, humoristisella ja vaatimattomalla sävyllä. ("Fullkomligt OK!")


Olin kirjoittanut paitsi sivistyksestä ja älystä, niin myös seuraavaa: "... siis, muistan selvästi sen innostuksen, joka valtasi minut, kun löysin 'Professorien palaverin' televisiosta. Olitte jo silloin yksi suosikkihahmoni monen muun oivan, ohjelmassa esiintyneen sanankäyttäjän joukossa. Siis jotakuinkin seuraava Batmanista." Ja Mustelin tähän: "Vau - kakkossijalla Batmanin jälkeen - ehdottomasti hienoin "ranking" jonka olen elämässäni saanut..."

Tästä yhteydenpitomme jatkui harvakseltaan, mutta kuitenkin seuraavien vuosien ajan. Siirryimme sinuttelemaan puolentoista vuoden tuttavuuden jälkeen ja tein kuin teinkin yhden kirjeen kokonaan ruotsiksi.

Talvella 2003-2004 tuli televisiosta 'Teos'-niminen sarja musiikista. Ohjelmaa veti Nils Mustelin pettämättömällä tyylillään ja kirjoitin hänelle kiitoksiani tammikuussa 2004. Vastaus tuli kahden päivän kuluttua. Mustelin kiitti lämmittävistä sanoista ja totesi sarjan jatkon hänen osaltaan riippuvan siitä, miten hänen terveydentilansa kehittyy lähikuukausina.

Huhtikuun lopulla Hesarissa oli Nils Mustelinin kuolinilmoitus ja nekrologi! Aikamoinen järkytys.

Kevättalvella 2003 olin linkannut itseni Nils Mustelinin sivuilta Skepsiksen sivuille ja samalla täyttänyt jäsenhakemuskaavakkeenkin. Olin pitänyt tuota yhdistystä lievästi elitistisenä pooppoona ja sellaiseksihan se sitten on osoittautunutkin... Mainitsin kuitenkin tästäkin toimestani Mustelinille. "Tervetuloa jäseneksi! Ja sinullekin voimia, innostusta ja elämäniloa - ensisijaisen tärkeitä ominaisuuksia sekä pienten lasten isälle että ala-asteen oppilaiden inspiroivalle opettajalle! Lähestyvän Ystävänpäivän merkeissä. Nils"

Tavaratalo J. Kärkkäinen Oy julkaisee 'Magneettimedia'-nimistä mainoslehteä. Täysin toivomatta ja tilaamatta se ilmestyy meidänkin postilaatikkoomme, vaikka lähin myymälä lienee Lahdessa. Mikäs siinä, mainoksia on aina hauska selata itseään valistaakseen. On hyvä tietää, mitä vailla on. Mutta. Lehden ensimmäiset sivut täyteään aina mielivaltaisilla joskin jossakin määrin johdonmukaisilla "artikkeleilla". Kärkkäisen nettisivuilla lehdestä sanotaan muun muassa seuraavaa: 

Magneettimedia on puolueeton ilmaisjakelu-mainoslehti, josta voi ostaa mainostilaa. Magneettimediassa julkaistaan myös juttuja, jotka poikkeavat aiheiltaan ja näkökulmiltaan valtavirrasta. Artikkeleista tulee olla lukijalle aidosti hyötyä.

Koska levikki on todella suuri, yli 330 tuhatta taloutta, on Magneettimedia mainostila hintaansa nähden erittäin tehokas ja edullinen mainostamistapa.(www.karkkainen.fi)

Jutut toisinaan tosiaan poikkeavat valtavirrasta, mikä sinänsä ei ole huono juttu. Mutta kun sisältö on sitten täysin arvaamatonta, on lukijoiden puolesta aika huolestuttavaa, että lehdellä on tuollainen levikki. Esimerkiksi tammikuussa lehden pääartikkeli oli seuraavan sisältöinen:

"Homeopatia ei ole lumelääke, ainakaan ranskalaisen virustutkija Luc Montagnierin mukaan. Hänen tutkimuksensa ovat todentaneet veden muistin.
Nobel-palkittu professori Luc Montagnier järkyttää homeopatian vastustajia kertomalla, että vedellä on muisti, joka säilyy monien laimennosten jälkeenkin.  Ajatus on yksi homeopatian toimivuuden perusta, sillä homeopatia perustuu lääkkeen laimentamiseen. Homeopatiassa lääkettä laimennetaan, kunnes lääkeaineen haittavaikutuksia ei enää ole. Montagnierin tutkimukset todentavat, että lukuisien laimennusten jälkeen lääkeaineen tehot eivät katoa.
Montaignier on virustutkija, joka on muun muassa löytänyt yhteyden HIVin ja AIDSin välillä..." (Magneettimedia 3. tammikuuta 2011)

Kirjoittajalla oli oikein tittelikin: "Kirjoittaja on diplomihomeopaatti Luontaislääkintäkeskuksesta."

Koska tällaiset artikkelit liippaavat varsin läheltä Skepsiksen toimenkuvaa ja taisteluterveisiä, niin vinkkasin toimitusta asiasta. Tuoreimmassa Skeptikko-lehdessä (1/2011) olikin pikkujuttu aiheen tiimoilta.

Elämme merkillisiä aikoja.