sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Kakkukahvit siis juotiin ja kehotin,
käskin ja vaadin perhettä visusti vaikenemaan kirja-asiasta. Kyse oli tietysti
taikauskosta. Ja epäilystä. Jos juttu kuivuukin kasaan (Tietysti se kuivuu!)...
"Älä nylje karhua, ennen kuin se on kaadettu" -kulttuurista.
Minä kutsun sitä tietysti realismintajuksi. Molemmat jalat tukevasti maassa.
Kustantamon pomolta tuli sähköisessä postissa kustannussopimuksen malli ja kysymys mahdollisesta kuvituksesta. En ollut itse ajatellut kuvitusta. Jossakin vaiheessa oli kaikkia muita villejä, visuaalisia gagejä ideoituna ja unelmissa ja olin nytkin tehnyt kirjaan kaksoisotsikot ja tukun "sanaselityksiä". Ehkä ajatus kuvista tässä kohtaa liittyi kustantamon katsannossa käsikirjoituksen ohuuteen?
Olin tehnyt 90-luvulla joitakin kymmeniä "puhuvia päitä" sekä paikalliseen sanomalehteen, Keski-Uusimaahan, että paikalliseen ilmaisjakelulehteen, Tuusulan Kellokkaaseen nimimerkillä RIKU (innoituksen tähän pseudonyymiin olin saanut kunnioitetulta Rehtoriltani, Sukulan Jaakolta, joka kerran 80-luvulla piti päivänavauksen, jossa elementtinä oli opettajien lapsuuden valokuvia ja alla anagrammeina opettajan nimi. Oman kuvani alla luki Riku Y.J. Rontti. Miellyin nimeen. Kuinka ollakaan: tänä syksynä tuli yhtenäiskoulumme keskusradiosta päivänavaus, jossa kyseltiin mm. kuka kätkeytyy nimen TORJUI NYRKIT taakse?)
Kustantamon pomolta tuli sähköisessä postissa kustannussopimuksen malli ja kysymys mahdollisesta kuvituksesta. En ollut itse ajatellut kuvitusta. Jossakin vaiheessa oli kaikkia muita villejä, visuaalisia gagejä ideoituna ja unelmissa ja olin nytkin tehnyt kirjaan kaksoisotsikot ja tukun "sanaselityksiä". Ehkä ajatus kuvista tässä kohtaa liittyi kustantamon katsannossa käsikirjoituksen ohuuteen?
Olin tehnyt 90-luvulla joitakin kymmeniä "puhuvia päitä" sekä paikalliseen sanomalehteen, Keski-Uusimaahan, että paikalliseen ilmaisjakelulehteen, Tuusulan Kellokkaaseen nimimerkillä RIKU (innoituksen tähän pseudonyymiin olin saanut kunnioitetulta Rehtoriltani, Sukulan Jaakolta, joka kerran 80-luvulla piti päivänavauksen, jossa elementtinä oli opettajien lapsuuden valokuvia ja alla anagrammeina opettajan nimi. Oman kuvani alla luki Riku Y.J. Rontti. Miellyin nimeen. Kuinka ollakaan: tänä syksynä tuli yhtenäiskoulumme keskusradiosta päivänavaus, jossa kyseltiin mm. kuka kätkeytyy nimen TORJUI NYRKIT taakse?)
Erilainen
piirtely (ei niinkään värien käyttö!) on ollut harrastuksenani pienestä pitäen,
en ole koskaan ollut siinä mikään huippu, mutta se on tuntunut kiinnostavalta
ja välillä haastavaltakin. OKL:ssa valitsin yhdeksi erikoistumisaineekseni
kuvaamataidon. Lehtikuvat olin tehnyt siveltimellä ja pullotussilla, mutta
sittemmin pensselit olivat kuivuneet käytön puutteessa. Ne rutiinit ja keinot,
jotka olin säännöllisessä piirtämisessä saanut, olivat kuivuneet yhdessä tussin kanssa.
Ostin uuden mustepullon ja viritin siveltimet.
Ostin uuden mustepullon ja viritin siveltimet.
Tein pienen
sarjan sekä puhuvia päitä että alter ego -kuvia, joissa kommentoin kirjan
tekstiä. Iso yllätys ei ollut, ettei tekniikka ollut juuri hallussa. Eikä
ideoissa ollut juuri uutta materiaalia, mitä ei alkuperäisessä tekstissä jo
olisi ollut.
Lähetin silti pari näytettä kustantamoon. Iso yllätys ei ollut sitten se, että asia jätettiin tässä vaiheessa muhimaan.
Lähetin silti pari näytettä kustantamoon. Iso yllätys ei ollut sitten se, että asia jätettiin tässä vaiheessa muhimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti