KIRJAN SYNTY 4: Odottavan aika

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Kakkukahvit siis juotiin ja kehotin, käskin ja vaadin perhettä visusti vaikenemaan kirja-asiasta. Kyse oli tietysti taikauskosta. Ja epäilystä. Jos juttu kuivuukin kasaan (Tietysti se kuivuu!)... "Älä nylje karhua, ennen kuin se on kaadettu" -kulttuurista. Minä kutsun sitä tietysti realismintajuksi. Molemmat jalat tukevasti maassa.

Kustantamon pomolta tuli sähköisessä postissa kustannussopimuksen malli ja kysymys mahdollisesta kuvituksesta. En ollut itse ajatellut kuvitusta. Jossakin vaiheessa oli kaikkia muita villejä, visuaalisia gagejä ideoituna ja unelmissa ja olin nytkin tehnyt kirjaan kaksoisotsikot ja tukun "sanaselityksiä". Ehkä ajatus kuvista tässä kohtaa liittyi kustantamon katsannossa käsikirjoituksen ohuuteen?

Olin tehnyt 90-luvulla joitakin kymmeniä "puhuvia päitä" sekä paikalliseen sanomalehteen, Keski-Uusimaahan, että paikalliseen ilmaisjakelulehteen, Tuusulan Kellokkaaseen nimimerkillä RIKU (innoituksen tähän pseudonyymiin olin saanut kunnioitetulta Rehtoriltani, Sukulan Jaakolta, joka kerran 80-luvulla piti päivänavauksen, jossa elementtinä oli opettajien lapsuuden valokuvia ja alla anagrammeina opettajan nimi. Oman kuvani alla luki Riku Y.J. Rontti. Miellyin nimeen. Kuinka ollakaan: tänä syksynä tuli yhtenäiskoulumme keskusradiosta päivänavaus, jossa kyseltiin mm. kuka kätkeytyy nimen TORJUI NYRKIT taakse?)

Erilainen piirtely (ei niinkään värien käyttö!) on ollut harrastuksenani pienestä pitäen, en ole koskaan ollut siinä mikään huippu, mutta se on tuntunut kiinnostavalta ja välillä haastavaltakin. OKL:ssa valitsin yhdeksi erikoistumisaineekseni kuvaamataidon. Lehtikuvat olin tehnyt siveltimellä ja pullotussilla, mutta sittemmin pensselit olivat kuivuneet käytön puutteessa. Ne rutiinit ja keinot, jotka olin säännöllisessä piirtämisessä saanut, olivat kuivuneet yhdessä tussin kanssa.

Ostin uuden mustepullon ja viritin siveltimet.

Tein pienen sarjan sekä puhuvia päitä että alter ego -kuvia, joissa kommentoin kirjan tekstiä. Iso yllätys ei ollut, ettei tekniikka ollut juuri hallussa. Eikä ideoissa ollut juuri uutta materiaalia, mitä ei alkuperäisessä tekstissä jo olisi ollut.

Lähetin silti pari näytettä kustantamoon. Iso yllätys ei ollut sitten se, että asia jätettiin tässä vaiheessa muhimaan.