tiistai 29. joulukuuta 2009
Heinäkuun 2009 pamahtaessa
kalenteriin aloitin käsittämättömän isoksi kasvavan urakkani. Kustantamosta oli
kysytty, että miten valmiina pidin käskirjoitustani tuossa vaiheessa. Ja minä
olin tietysti vastannut sinne, että varsin valmiina: olen tehnyt oman osuuteni Kill
your darlings -osastolla.
Vähänpä tiesin kirjoittamisen lainalaisuuksista tuolloin.
Vaimon suosiollisella luvalla ja jopa kannustuksella tartuin siis käsikirjoitukseen lukeakseni vihdoin läpi, mitä olin sinne itse asiassa kirjoittanut. Kovin isoja yllätyksiä ei ollut, mutta lukiessani toki havaitsin muutamia kömpelyyksiä ilmaisuissa siellä täällä ja muuta pientä; olihan vanhin tekstimassa jo usean vuoden takaa.
Vaihdoin taktiikkaa. Palasin alkuun, ensimmäiseen lukuun ja aloin lukea sitä ajatuksella. Olin tulostanut käsikirjoituksesta paperiversion, koska -suoraan sanoen- näytöltä lukeminen ja luetun ymmärtäminen (saati lukemisesta nauttiminen!) eivät olleet vahvimpia puoliani. Aloin tehdä mustekynällä (kahdella eri värillä) merkintöjä kirjoituksen marginaaleihin, riviväleihin ja lopulta tyhjille vastakkaissivuille. Vedin kappaleita yli, kirjoitin kokonaan uusia tahi vähintäin hioin sanoja ja sanamuotoja uuteen uskoon.
Yksikään yksittäinen kappale ensimmäisestä luvusta ei jäänyt täysin ennalleen. Tulos hiukan yllätti minut. Heinäkuusta taitaisi tulla pitkänpuoleinen.
Vähänpä tiesin kirjoittamisen lainalaisuuksista tuolloin.
Vaimon suosiollisella luvalla ja jopa kannustuksella tartuin siis käsikirjoitukseen lukeakseni vihdoin läpi, mitä olin sinne itse asiassa kirjoittanut. Kovin isoja yllätyksiä ei ollut, mutta lukiessani toki havaitsin muutamia kömpelyyksiä ilmaisuissa siellä täällä ja muuta pientä; olihan vanhin tekstimassa jo usean vuoden takaa.
Vaihdoin taktiikkaa. Palasin alkuun, ensimmäiseen lukuun ja aloin lukea sitä ajatuksella. Olin tulostanut käsikirjoituksesta paperiversion, koska -suoraan sanoen- näytöltä lukeminen ja luetun ymmärtäminen (saati lukemisesta nauttiminen!) eivät olleet vahvimpia puoliani. Aloin tehdä mustekynällä (kahdella eri värillä) merkintöjä kirjoituksen marginaaleihin, riviväleihin ja lopulta tyhjille vastakkaissivuille. Vedin kappaleita yli, kirjoitin kokonaan uusia tahi vähintäin hioin sanoja ja sanamuotoja uuteen uskoon.
Yksikään yksittäinen kappale ensimmäisestä luvusta ei jäänyt täysin ennalleen. Tulos hiukan yllätti minut. Heinäkuusta taitaisi tulla pitkänpuoleinen.
Yksi
kokonainen luku ("Pakinamonologeja") oli jo poistettu hyvässä
yhteisymmärryksessä kustantajan kanssa ja kirja näytti silti paksunevan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti