KIRJAN SYNTY 8: Vihdoin pois käsistä!

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Muutamista luppopäivistä huolimatta (tai niiden takia?) aikatauluni lopulta päti. Käsikirjoitus valmistui läpikirjoitettuna 29. heinäkuuta. Olin käynyt jokaisen luvun jokaisen sanan läpi. Lopulta aikaa jäi jopa niin, että luin ja korjasin vielä korjatunkin tekstin eräiltä osin uuteen kuosiin. Vaikka olinkin aika kyllästynyt tekstiini, tunsin hienoista tyytyväisyyttä: käsittääkseni tulos oli parempi kuin kuukautta aiemmin.

30. heinäkuuta postitin uuden version kustantamoon:

Hei!

Olen käynyt heinäkuun aikana läpi koko käsikirjoitukseni kirjoittamalla sen uudelleen läpi puoleentoista kertaan. Samalla tuli sekoitettua perhe-elämä myös...

Muutin osan otsikoista yksinkertaisemmiksi, siirsin joitakin kappaleita yhteen eri luvuista ja koetin ylipäänsä tehdä tekstistä helpommin aukeavan ja sitä kautta lukijaystävällisemmän lisäämällä niihin lauseenjäseniä tai kirjoittamalla ne kokonaan uuteen kuosiin. Kovin monta yksittäistä kappaletta tuskin jäi täysin entiselleen? Olen tehnyt myös sekä poistoja että lisäyksiä.

Kirjoittaessani käsikirjoitusta läpi pohdin esittämiäsi korjausnäkökantoja. Mietin samalla kuitenkin myös sitä "omaa ääntäni" ja kirjoitustyyliäni sekä koko kirjan perusideaa. Tämä ei ole kaunokirjallinen teos, mutta se ei ole myöskään mikään tutkielma tai väitöskirja, joka pohjautuisi runsaisiin kirjallisiin lähteisiin. Alkuperäinen ajatus oli "perusopettajan puheenvuoro".

Uudelleenkin kirjoittaessani pidin kiinni omasta tyylistäni ja esittämistavastani (jollakin lailla ymmärsin myös sen olleen yksi syy miksi käsikirjoitukseni herätti mielenkiintoa?), jotta se olisi läpi kirjan mitenkään yhteneväinen. Kirjoittaessani ja lukiessani havaitsin, että siihen kuuluu kyllä keinona esim. ne yksilauseiset kappaleet sekä retoriset (tai todelliset) kysymykset. (Ne eivät ole luullakseni kuitenkaan ainoat keinoni...!) Ne ovat siis tyylikeinoja läpi tekstin ja uskoisin lukijan "ostavan" sen, jos kirjan kokonaisuus muuten kantaa.

Olen kuitenkin kirjoitusprosessin edetessä jonkin verran poistanut kumpiakin, muunnellut niitä ja jossakin määrin vastaillutkin omiin kysymyksiini niitä seuraavassa tekstissä.

Kirjan ytimessä on kuitenkin se ajatus, että myös opettajan pitää ajatella omilla aivoillaan eikä ottaa vastaan sellaisenaan sulattelematta toisten ajatuksia! Siis vaikka "Niukkuuden pedagogiikassa" on minusta ideaa, hyväksyn ilman muuta sen, että joku muu ajattelee samoista asioista täysin toisella tavalla.

Kuten aiemmin jo sanottu, olen jonkin verran siirrellyt kappaleita toisiin lukuihin yms., mutta sikäli kuin ajatusta on ollut mielestäni tarpeen kehitellä toisessa yhteydessä eteenpäin, olen maininnut sen uudelleen. Kaikki liittyy kaikkeen!

Tässä siis omia tausta-ajatuksiani kirjoitusprosessin takaa.

sähköttää

Jyri Koo