keskiviikko 2. joulukuuta 2009
En
oikeastaan muista omasta kouluajastani juuri mitään. Esimerkiksi opettajat ovat
häipyneet armeliaaseen harmauteen. Ehkä se on onneksi? Ja ehkä se ei todista
niinkään heistä kuin omasta, myöhäiskeski-ikäni huonosta muistista? Mene ja
tiedä. Tule ja ole epävarma.
Joitakin välähdyksiä, joitakin nimiä valokuvista, mutta siinä kaikki.
Ehkä sentään muistan jonkin perusturvallisuuden kansakouluajastani? Vai onko se vain vuosikymmenten kultaamaa nostalgiaa? Muistan joka tapauksessa molempien opettajieni nimet ja sen, että neljännen luokan opettajani totesi:"Ei taida Jyristä olla oppikouluun menijäksi!" Kuinka väärässä voi opettaja olla. Rimaa hipoen tai jopa sen alittaen pääsin kuin pääsinkin joltakin ihmeelliseltä varasijalta oppikouluun, vaikka sijapisteeni kansakolussa ei ollut asiaa ennustanut oikein. Olin sijalla 16. kolmenkymmenen oppilaan joukossa.
Olin koko ajan aika keskiverto oppilas tai suoraan sanoen jopa huonompikin, enkä taatusti jäänyt opettajieni mieleen. Luimin luokat läpi välillä ehtojen kanssa ja välillä ilman.
Joten. Koulumenestys ei ehkä ennusta ihan kaikkea, mitä elämässä tulee tapahtumaan?
Se ei myöskään varoittanut ja valmistanut minua kohtaamaan näitä kaikkia arkipäivän kauhuja... Ei myöskään sitä, että tämä on sellainen työ, että välillä tulee ottaneeksi Hesarin käteensä ja avanneeksi sen Paikkoja tarjolla -osastosta. Tällä koulutuksella ja kokemuksella en ole kuitenkaan oikeisiin hommiin kelvannut.
Joitakin välähdyksiä, joitakin nimiä valokuvista, mutta siinä kaikki.
Ehkä sentään muistan jonkin perusturvallisuuden kansakouluajastani? Vai onko se vain vuosikymmenten kultaamaa nostalgiaa? Muistan joka tapauksessa molempien opettajieni nimet ja sen, että neljännen luokan opettajani totesi:"Ei taida Jyristä olla oppikouluun menijäksi!" Kuinka väärässä voi opettaja olla. Rimaa hipoen tai jopa sen alittaen pääsin kuin pääsinkin joltakin ihmeelliseltä varasijalta oppikouluun, vaikka sijapisteeni kansakolussa ei ollut asiaa ennustanut oikein. Olin sijalla 16. kolmenkymmenen oppilaan joukossa.
Olin koko ajan aika keskiverto oppilas tai suoraan sanoen jopa huonompikin, enkä taatusti jäänyt opettajieni mieleen. Luimin luokat läpi välillä ehtojen kanssa ja välillä ilman.
Joten. Koulumenestys ei ehkä ennusta ihan kaikkea, mitä elämässä tulee tapahtumaan?
Se ei myöskään varoittanut ja valmistanut minua kohtaamaan näitä kaikkia arkipäivän kauhuja... Ei myöskään sitä, että tämä on sellainen työ, että välillä tulee ottaneeksi Hesarin käteensä ja avanneeksi sen Paikkoja tarjolla -osastosta. Tällä koulutuksella ja kokemuksella en ole kuitenkaan oikeisiin hommiin kelvannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti