sunnuntai 15. toukokuuta 2011
5
999 massan tuhannesosaa
Ajelin sunnuntaiaamuna erään keski-uusimaalaisen J:llä alkavan kaupungin keskustan halki. Joka paikka ja erityisesti paikat, joihin auton saa parkkiin, oli täynnä roskia. Kaupungin kahden hampurilaisketjun kääreet olivat tasapuolisesti edustettuina tuulisella asvaltilla.
Neljä alakouluikäistä poikaa pyöräili ilman kypärää valtavat irtokarkkisammiot käsistä roikkuen samaisessa pikkukaupungissa lauantai-iltana kohti omakotialuetta. Yksi natusteli lennossa berliininmunkkia.
Uuteen eduskuntaan valittiin ennätysmäärä poliittisesta pystymetsästä tulleita edustajia. On yleinen kansanhuvi arvostella senaattoreita omahyväisiksi omaneduntavoittelijoiksi, joilla ei ole mitään kosketuspintaa todellisuuteen. Uusi tilanne tuo parhaimmillaan tervehdyttävää tuulahdusta umpioituneeseen valtaeliittiin. Ja huonoimmillaan täydellistä, lyhytnäköistä asiantuntemattomuutta, kun kyseessä on kuitenkin laitos, jossa hoidetaan isolla painoarvolla koko valtakunnan yhteisiä asioita.
Kun torilla taas tauon jälkeen tavattiin, saapui Tasavallan Presidenttikin paikalle esittämään tervehdyksensä, kuten hän oli tehnyt Lordinkin vastaavassa kansanjuhlassa. Silmään pisti televisiokuvan välityksellä bakkanaalia katsellessa se, miten presidentin vieressä olleet kiekkoilijat samaan aikaan pulisivat ja kikattelivat kuin pahaiset pissikset. Ja jos nyt ylipäänsä idolin asemaan nousee, onko pullot käsissä koko perheen juhlassa heiluva sankari paras roolimalli?
Ruohonjuuritason arvot, kuten toisten aito huomioiminen, kokonaiskuvan näkeminen ja hieman vähempäänkin tyytyminen ovat aikamoisessa turbulenssissa. Ne on korvattu hetkellisemmillä ja subjektiivisemmillä arvoilla.
ARVOJEN ALASAJO ON YKSI SUURIMMISTA KOHTALONKYSYMYKSISTÄ TULEVAISUUDESSA.
Puhumattakaan isommista ja syvällisemmistä arvoista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti