Uutisista puheenollen...

tiistai 13. joulukuuta 2011

Törmäsin syksyllä nimeen Saana Parviainen ja pitihän hänet sitten lopulta googlatakin. Näissä toimissa löysin myös Jussi Parviaisen blogin.

Jussi Parviainen oli etäisesti kyldyyriä harrastavalle ihmiselle jollakin tasolla myyttinen hahmo, 'Jumalan rakastajan' tekijä, teatterikoulussa Jouko Turkan kaudella huseerannut pedagogi sekä tietysti mainion 'Yökyöpeli'-viihdeohjelman (MTV3 1984-1985) hulluttelija yhdessä Jukka Puotilan kanssa. Meidänkin koulussamme näitä hahmoja hoettiin välituntisin.

Sitten Parviainen katosi, ainakin isosta julkisuudesta. Oliko se vapaaehtoista, oliko kyse hengähtämisestä, etäisyyden ottamisesta, työtilaisuuksien vähenemisestä, unohdettiinko Parviainen vai joutuiko hän paitsioon. Oliko Parviainen nero vai keisari vailla vaatteita? Oliko hän joutunut oman neroutensa ansaan? Mitä ihmettä tapahtui?

Vai oliko vain niin, että Parviainen oli koko ajan aktiivi ja minä passiivi?

Yhtä kaikki. Uuden elokuvansa, 'Yksinteoin kaksi', myötä palasi Parviainenkin julkisuuden valokeiloihin. Ansiosta tahi ansiotta. Senkin arvottaminen on subjektiivista ja vaatisi tietysti kunnollista asiaan paneutumista. Itse seuraan toki vain pintajulkisuutta ja siitäkin pelkkää kuohua.

Parviaisen blogimerkinnät olivat syksyllä vuoropuhelua, jossa kohtasivat klipit elokuvasta, vaihtuva kuvamateriaali sekä teksti, jossa hän ruoti suhdettaan vaimoonsa, siteerasi vaimonsa blogia ja vatvoi ja vatvoi pettymystään, jonka oli tässä liitossa kokenut.

Parviainen oli taiteilijana todennäköisesti vereslihalla. Tai sitten ovela markkinointimies. Häntä lainkaan tuntematta sitä ei voi mitenkään tietää. Voi vain analysoida vaihtoehtoja.

Marraskuussa blogiin tuli uusi elementti. Juorut. Niitä Parviainen on tähän mennessä postannut viidentoista (15) kirjoituksen verran alaotsikolla 'Totuus. Ankara Totuus. - Danton'.

Ja siinäpä onkin varsin hämmentävä kokoelma. Osansa näistä tosijuoruista saa niin valtion ylin johto kuin näyttelijät, julkkikset, poliitikot, kirkonmiehet, laulajat, tanssijat ja niin edespäin. Outoa jos yhtään juttua ei näistä ole nostettu, jos yhteenkään puhelimeen ei ole huudettu haloota. Niin no, Parviainen mainitsee, että nämä ovat totuuksia... Pahahan niitä silloin on mennä kieltämään?

Aika räävittömiä juttuja, jotka ruokkivat tarkoituksessaan juuri oikealla tavalla ihmisen uteliaisuutta, hänen haluaan tulla koukutetuksi saada tietää jotakin merkityksetöntä, jos se vain koskee julkisuuden henkilöä. On vähintäin otaksuttavaa, että jokin frekvenssimittari Parviaisen blogin lukijoissa on koholla?

Tai sitten on niin, että kukaan muu kuin minä ei ole lukenut tuota blogia? Muuten on merkillistä ja käsittämätöntä, että jos James 'Erkki' Hirvisaaren blogi ylitti julkisuuskynnyksen ja johti lopulta tuomioon Kouvolan hovioikeudessa, niin tästä ei kukaan älähdä. Mitä vain voi kirjoittaa. Ainakin totuuksia.

Hirvisaarta en tässä toki puolusta, vaan käytän esimerkkinä tuoreesta blogikirjoittelusta ja kirjoittelun vastuusta. Hyvä jos yhteiskunta toimii eikä ole henkitoreissaan.

P.S. Parviainen ehti 'Juorut 19' -osaan, jonka muodosti hänen vaimonsa (/ex-vaimonsa/vaimonsa/ex-vaimonsa/...) intiimi kotivideo. Saana Parviaisen blogiin puolestaan tuli päivitys, jossa tämä toteaa, ettei videon julkaisuun ole lupaa ja että hän on tehnyt Jussista rikosilmoituksen. Sitten Jussi Parviaisen blogi hävisi bittiavaruuteen. Jussi Parviaisen ystävä kommentoi, että J. Parviaisen blogiin on hakkeroitu ja sen postaukset poistettu ja hänellä on kyllä epäilyksensä, mikä taho tällaista tekee...

Mitä meillä oikeastaan oli ennen nettiä?
(Täydennetty 20.12.2011)