tiistai 10. tammikuuta 2012
Pari päivää
sitten Ruotsissa kohistiin: joku isä oli jättänyt poikansa sählypelin jälkeen
Upsalaan ja käskenyt tämän kävellä kotiinsa Tukholmaan muutaman kymmenen
kilometrin matkan. Sitten isä oli kaasuttanut autolla kotiin.
Perään oli soiteltu ja isä oli perustellut tekonsa sillä, että poika oli pelannut huonosti.
Tapausta on luonnollisesti vatvottu Ruotsissa perusteellisesti ja onpa sitä vatvottu meilläkin. Uutisen jälkeen sitten uutisoitiinkin, että koko tapausta ei ehkä olekaan sattunut.
No, oli totuus mikä tahansa, se että juttu sijoittui Ruotsiin, ei ole kovin iso synninpäästö eikä ilkamoimisen paikka. Aika moni oli nimittäin tämän tiimoilta valmis vannomaan, että tällaista voisi sattua Suomessakin nykykasvattajilta. Ja sehän tässä mietityttää. Urbaanin legendan tunnushan on se, että se olisi voinut tapahtua. Ei tapahtunut mutta olisvoinut.
Perään oli soiteltu ja isä oli perustellut tekonsa sillä, että poika oli pelannut huonosti.
Tapausta on luonnollisesti vatvottu Ruotsissa perusteellisesti ja onpa sitä vatvottu meilläkin. Uutisen jälkeen sitten uutisoitiinkin, että koko tapausta ei ehkä olekaan sattunut.
No, oli totuus mikä tahansa, se että juttu sijoittui Ruotsiin, ei ole kovin iso synninpäästö eikä ilkamoimisen paikka. Aika moni oli nimittäin tämän tiimoilta valmis vannomaan, että tällaista voisi sattua Suomessakin nykykasvattajilta. Ja sehän tässä mietityttää. Urbaanin legendan tunnushan on se, että se olisi voinut tapahtua. Ei tapahtunut mutta olisvoinut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti