keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Ei juuri voi
olla törmäämättä tuon tuostakin henkilöön, joka ottaa sinua kädestä ja kysyy,
missä olit elokuun 15. päivänä vuonna 1995. Sehän oli aikamääre, jolloin elämän
laatu Suomessa lähti lopulliseen nousuunsa terhakkaan kauriin lailla.
Ei varmasti löytynyt ainuttakaan silmäparia Suomessa, joka olisi malttanut mennä sinänsä hyvin ansaitsemalleen levolle yösydännä, kun etänäyttimestä alkoi uusintana esitetyn Wim Kayzerin 'Huima sattuma /Een Schitterend Ongeluk' (1993) -sarjan päättökeskustelu.
Ohjelmassahan kuusi tiedemiestä sai kukin puolentoista tunnin mittaisen henkilökohtaisen haastatteluosuuden, jossa hän saattoi esitellä omaa erikoisaluettaan ja ajatuksiaan elämänmenosta. Lopuksi oli kolme ja puolituntinen yhteiskeskustelu, joka oli herkeämätöntä nautiskelua ja ilotulitusta.
Mukaan oli valittu neurologi ja psykiatri Oliver Sacs, solubiologi Rupert Sheldrake, filosofi Daniel C. Dennett, tieteen filosofi Stephen Toulmin, fyysikko Freeman Dyson ja paleontologi Stephen Jay Gould. Sanomattakin on selvää, että kukin herroista on oman alansa summaa suurempi.
Aikamoinen Luojan lykky, että tuo ohjelma ei vain hävinnyt lähetyksen loputtua eetteriin, vaan näitä miesten lauseita toisteltiin suusta suuhun, kirjoitettiin vessojen seiniin mietelauseiksi ja saatiin -lopulta- valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan pakolliseksi oppiaineeksi.
On yksi niin kiistaton ja moraalinen sääntö, että kaikki hyväksyvät sen: OUGHT implies CAN: jos jonkin tekeminen on mahdotonta, siihen ei voida velvoittaa. Tällä vuosisadalla on käynyt niin, että 'CAN', ihmisen osaaminen, on saavuttanut huikeat mitat. Voimme vaikuttaa asioihin, joihin emme aiemmin voineet. Mutta me emme tiedä, miten meidän pitäisi toimia. Voisimme kaikki päättää toimia Amnesty Internationalin hyväksi tai kasvissyönnin edistämiseksi tai abortin vastustamiseksi tai kuolemanrangaistuksen poistamiseksi tai Afrikan pelastamiseksi nälänhädältä. Tuhannet asiat vaativat moraalista huomiotamme. Emme voi reagoida kaikkeen, eikä kukaan sano meille, minkä periaatteen mukaan meidän pitäisi kohteemme valita. (DENNETT)
Kategoriset imperatiivit eivät minua puhuttele, sillä auta armias, jos valisemme väärin. Pidän hypoteettisista imperatiiveista: vähän sekavista asioista, kultaisista säännöistä. Mietelauseista. (GOULD)
Filosofian alalla minun on vaikea sulattaa ihmisiä, jotka luulevat ratkaisun löytyvän teoretisoimalla käytäntö. Teoriat ovat toissijaisia, niin kauan kuin tehtävää on yllin kyllin käytännön tasolla. Emme saisi sekoittaa ajatuksiamme teorioilla, joilla ei ole vaikutusta niihin kauheuksiin, joita maailmassa on. (TOULMIN)
On monia alueita eläinten ja ihmisten käyttäytymisessä, joita emme ymmärrä; kytköksiä, kausaalitekijöitä ja tiettyjä fysikaalisia periaatteita. Emme saa palapeliä valmiiksi, jos iso joukko palasia puuttuu. (SHELDRAKE)
Aidosti biologisella ja luonnollisella alueella on sisäänrakennettu funktionaalisuus. Kun insinöörit suunnittelevat jotakin, heidän suurimmat ongelmansa ovat ennustamattomat sivuvaikutukset. Luonto ei ole kaukonäköinen eikä murehdi sivuvaikutuksia. Tuloksena on ennakoimattomia, hyödyllisiä keksintöjä, joista seuraa monifunktionaalisuus. (DENNETT)
Evoluutiobiologien mielestä muuntelu on todellisuutta, mutta tyypit ja nimet ovat abstraktioita. Ellei muuntelua ja monifunktionaalisuutta olisi, lajit kuolisivat joko massasukupuuttoon tai ne häviäisivät ilmaston muutoksen johdosta tai evolutiivisten sattumien vaikutuksesta. Olemassaolevat rakenteet voivat vaihtaa tarkoitustaan. (GOULD)
On tärkeää huomata, että se mitä emme ymmärrä, sisältää myös hyvin yksinkertaisia ja arkipäiväisiä asioita. (TOULMIN)
Luonto tulee aina vaikuttamaan amoraaliselta ja tietyissä asioissa epämiellyttävältä. Oikea vastaus on, että moraalin alkuperä ei ole luonnossa. Luonto on ollut täällä miljardeja vuosia ennen meitä. Miksi se vastaisi kysymyksiimme? Moraali on meissä itsessämme, mikä minusta on optimistisin vastaus. (GOULD)
Haluan uskoa, että jokainen vastaus avaa laajemman horisontin ja sellaisia ongelmia, joita ei ole koskaan tultu ajatelleeksi. (SACKS)
Geologiassa 10 000 vuotta on liian ohut kerros mitattavaksi. Miten paljon maapallo on muuttunut yhden lajin ajatustoiminnan vaikutuksesta tämän geologisen silmänräpäyksen aikana. (GOULD)
Ei varmasti löytynyt ainuttakaan silmäparia Suomessa, joka olisi malttanut mennä sinänsä hyvin ansaitsemalleen levolle yösydännä, kun etänäyttimestä alkoi uusintana esitetyn Wim Kayzerin 'Huima sattuma /Een Schitterend Ongeluk' (1993) -sarjan päättökeskustelu.
Ohjelmassahan kuusi tiedemiestä sai kukin puolentoista tunnin mittaisen henkilökohtaisen haastatteluosuuden, jossa hän saattoi esitellä omaa erikoisaluettaan ja ajatuksiaan elämänmenosta. Lopuksi oli kolme ja puolituntinen yhteiskeskustelu, joka oli herkeämätöntä nautiskelua ja ilotulitusta.
Mukaan oli valittu neurologi ja psykiatri Oliver Sacs, solubiologi Rupert Sheldrake, filosofi Daniel C. Dennett, tieteen filosofi Stephen Toulmin, fyysikko Freeman Dyson ja paleontologi Stephen Jay Gould. Sanomattakin on selvää, että kukin herroista on oman alansa summaa suurempi.
Aikamoinen Luojan lykky, että tuo ohjelma ei vain hävinnyt lähetyksen loputtua eetteriin, vaan näitä miesten lauseita toisteltiin suusta suuhun, kirjoitettiin vessojen seiniin mietelauseiksi ja saatiin -lopulta- valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan pakolliseksi oppiaineeksi.
On yksi niin kiistaton ja moraalinen sääntö, että kaikki hyväksyvät sen: OUGHT implies CAN: jos jonkin tekeminen on mahdotonta, siihen ei voida velvoittaa. Tällä vuosisadalla on käynyt niin, että 'CAN', ihmisen osaaminen, on saavuttanut huikeat mitat. Voimme vaikuttaa asioihin, joihin emme aiemmin voineet. Mutta me emme tiedä, miten meidän pitäisi toimia. Voisimme kaikki päättää toimia Amnesty Internationalin hyväksi tai kasvissyönnin edistämiseksi tai abortin vastustamiseksi tai kuolemanrangaistuksen poistamiseksi tai Afrikan pelastamiseksi nälänhädältä. Tuhannet asiat vaativat moraalista huomiotamme. Emme voi reagoida kaikkeen, eikä kukaan sano meille, minkä periaatteen mukaan meidän pitäisi kohteemme valita. (DENNETT)
Kategoriset imperatiivit eivät minua puhuttele, sillä auta armias, jos valisemme väärin. Pidän hypoteettisista imperatiiveista: vähän sekavista asioista, kultaisista säännöistä. Mietelauseista. (GOULD)
Filosofian alalla minun on vaikea sulattaa ihmisiä, jotka luulevat ratkaisun löytyvän teoretisoimalla käytäntö. Teoriat ovat toissijaisia, niin kauan kuin tehtävää on yllin kyllin käytännön tasolla. Emme saisi sekoittaa ajatuksiamme teorioilla, joilla ei ole vaikutusta niihin kauheuksiin, joita maailmassa on. (TOULMIN)
On monia alueita eläinten ja ihmisten käyttäytymisessä, joita emme ymmärrä; kytköksiä, kausaalitekijöitä ja tiettyjä fysikaalisia periaatteita. Emme saa palapeliä valmiiksi, jos iso joukko palasia puuttuu. (SHELDRAKE)
Aidosti biologisella ja luonnollisella alueella on sisäänrakennettu funktionaalisuus. Kun insinöörit suunnittelevat jotakin, heidän suurimmat ongelmansa ovat ennustamattomat sivuvaikutukset. Luonto ei ole kaukonäköinen eikä murehdi sivuvaikutuksia. Tuloksena on ennakoimattomia, hyödyllisiä keksintöjä, joista seuraa monifunktionaalisuus. (DENNETT)
Evoluutiobiologien mielestä muuntelu on todellisuutta, mutta tyypit ja nimet ovat abstraktioita. Ellei muuntelua ja monifunktionaalisuutta olisi, lajit kuolisivat joko massasukupuuttoon tai ne häviäisivät ilmaston muutoksen johdosta tai evolutiivisten sattumien vaikutuksesta. Olemassaolevat rakenteet voivat vaihtaa tarkoitustaan. (GOULD)
On tärkeää huomata, että se mitä emme ymmärrä, sisältää myös hyvin yksinkertaisia ja arkipäiväisiä asioita. (TOULMIN)
Luonto tulee aina vaikuttamaan amoraaliselta ja tietyissä asioissa epämiellyttävältä. Oikea vastaus on, että moraalin alkuperä ei ole luonnossa. Luonto on ollut täällä miljardeja vuosia ennen meitä. Miksi se vastaisi kysymyksiimme? Moraali on meissä itsessämme, mikä minusta on optimistisin vastaus. (GOULD)
Haluan uskoa, että jokainen vastaus avaa laajemman horisontin ja sellaisia ongelmia, joita ei ole koskaan tultu ajatelleeksi. (SACKS)
Geologiassa 10 000 vuotta on liian ohut kerros mitattavaksi. Miten paljon maapallo on muuttunut yhden lajin ajatustoiminnan vaikutuksesta tämän geologisen silmänräpäyksen aikana. (GOULD)
Illalla, kun olemme vuoteessa, nämä jutut vain paranevat. (DENNETT)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti