keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Tällä
viikolla mediaa on aika lailla hallinnut kovastikin mieliä kuohuttanut ja
mielipiteitä jakanut asia:
Anna Erikssonin avautuminen Hesarin Kuukausiliitteessä "iskelmätaivaan supertähdestä joka kärsi joka hetki".
Pienemmälle huomiolle, mutta ei vallan osattomaksi, on jäänyt tapaus Antti Korhonen. Korhonenhan on erityisope, joka erotettiin hänen tönittyään koulunsa oppilasta ulos ruokalasta. Korhonen kun teki sen vielä mahdollisimman julkisesti eli yksityisellä kännykkävideolla.
Liian monta kysymysmerkkiä on ilmassa, jotta tähän kyseiseen tapaukseen voisi ottaa oikeasti kantaa. Ainakaan itselläni ei ole siitä niin todellista faktatietoa. En tunne näiden kahden pukarin persoonaa, en tunne keskinäistä historiaa ja kemiaa, en rehtorin ja open keskinäistä historiaa ja kemiaa, en kyseisen koulun ilmapiiriä ja toimintakulttuuria, en tapauksen alkujuurta, en mahdollista provosointia ja ansoitusta, en kaupungin ohjeistusta, en... En oikeastaan mitään niin oleellista, että voisin muodostaa aidon mielipiteen.
Se mikä tässä surkeassa tapauksessa on kuitenkin erinomaista, on Suomen kansa. Se on vastannut siinä määrin ahkerasti kyselyihin ja naputellut nimiään nettiadressiin, että Nelson Mandelakin voisi sitä kadehtia.
Anna Erikssonin avautuminen Hesarin Kuukausiliitteessä "iskelmätaivaan supertähdestä joka kärsi joka hetki".
Pienemmälle huomiolle, mutta ei vallan osattomaksi, on jäänyt tapaus Antti Korhonen. Korhonenhan on erityisope, joka erotettiin hänen tönittyään koulunsa oppilasta ulos ruokalasta. Korhonen kun teki sen vielä mahdollisimman julkisesti eli yksityisellä kännykkävideolla.
Liian monta kysymysmerkkiä on ilmassa, jotta tähän kyseiseen tapaukseen voisi ottaa oikeasti kantaa. Ainakaan itselläni ei ole siitä niin todellista faktatietoa. En tunne näiden kahden pukarin persoonaa, en tunne keskinäistä historiaa ja kemiaa, en rehtorin ja open keskinäistä historiaa ja kemiaa, en kyseisen koulun ilmapiiriä ja toimintakulttuuria, en tapauksen alkujuurta, en mahdollista provosointia ja ansoitusta, en kaupungin ohjeistusta, en... En oikeastaan mitään niin oleellista, että voisin muodostaa aidon mielipiteen.
Se mikä tässä surkeassa tapauksessa on kuitenkin erinomaista, on Suomen kansa. Se on vastannut siinä määrin ahkerasti kyselyihin ja naputellut nimiään nettiadressiin, että Nelson Mandelakin voisi sitä kadehtia.
"Free Nelson Mandela! by Jerry Dammers"
Ja on käyty ihan aitoa debattia ja
lausuttu vahvasti artikuloituja sekä painokkaasti argumentoituja puheenvuoroja.
Vakavasti eikä läpällä.
"Meidän
vanhempien pitää ottaa tämä nyt vakavasti: jokaisella lapsella pitää olla
mahdollisuus oppia ja oikeus turvalliseen kouluarkeen, jokaisella opettajalla
pitää olla oikeus tehdä työtään niin että sitä arvostetaan."
( Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila)
"Yleisesti
ottaen on hyvä, että esille nousee koulujen todellisuus.Opettajille vaikeita
tilanteita tulee päivittäin tai viikottain. Aiheesta syntyy hyvä julkinen
keskustelu."
(OAJ:n
johtava lakimies Erkki Mustonen)
"Koulun
pitäisi olla paikka, missä oppilaat opiskelevat ja missä opettajan on
turvallista työskennellä. Tästähän me veronmaksajat maksamme."
(Lastenpsykiatrian
dosentti Jari Sinkkonen Pelastakaa Lapset ry:stä)
Voisi tulkita, että tämä on aika
vahva kannanotto ja valtuutus kodeilta, vaikka otanta voikin olla jollakin
tapaa vääristynyt. Koulukulttuurista ja siellä olevista arvoista ollaan
oikeasti huolissaan.
Se lämmittää mieltä, että asiassa nähdään muutakin kuin yhden videon viimeiset sekunnit. Nähdään isompi, periaatteellinen kysymys, huoli ja asia, jolle halutaan tehdä jotakin.
Se lämmittää mieltä, että asiassa nähdään muutakin kuin yhden videon viimeiset sekunnit. Nähdään isompi, periaatteellinen kysymys, huoli ja asia, jolle halutaan tehdä jotakin.
P.S. Ollessani tänään ulkovälkällä sisävalvojana kohtasin minäkin hidastellen ulos tepsuttelevan ja tönimistä anovan koiranleuan yläkoululaisten porukassa... Kyllä meillä periferiassakin suuren maailman trendejä seurataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti