tiistai 29. tammikuuta 2013
Leluhesarissa (näen kaksi
skenaariota edessäni: printtihesari ajetaan nopeasti kokonaan alas tai parin
vuoden kuluttua siirrytään takaisin broadsheethesariin) oli jokin aika sitten
pienoiskysely siitä, milloin kännykällä viestiminen ei ole sopivaa.
Aiheellinen kysymys, mutta niinkuin arvata saattaa, siihen ei enää ole yksiselitteistä vastausta. Siis sellaista yleisesti hyväksyttyä itsestäänselvyyttä kuten käyttäytymisasioissa sentään oli vielä vuosikymmeniä sitten. Niin - aikana ennen kännyköitä.
No, yhtä kaikki, vastaukset olivat oivallinen läpileikkaus tulevien gradujen materiaaliksi ja joltinenkin vuoden 2013 mielenmaiseman ruumiiavaus.
Aiheellinen kysymys, mutta niinkuin arvata saattaa, siihen ei enää ole yksiselitteistä vastausta. Siis sellaista yleisesti hyväksyttyä itsestäänselvyyttä kuten käyttäytymisasioissa sentään oli vielä vuosikymmeniä sitten. Niin - aikana ennen kännyköitä.
No, yhtä kaikki, vastaukset olivat oivallinen läpileikkaus tulevien gradujen materiaaliksi ja joltinenkin vuoden 2013 mielenmaiseman ruumiiavaus.
"Työhaastattelu.
Riippumatta siitä, onko haastattelijana vai haastateltavana." Mies, 47
"En koskaan selaisi Facebookia auton ratissa silloin, kun lapset ovat kyydissä. Muulloin Facebook on usein auki ajaessakin. Alkuaikoina myös chattailin siellä mieheni kanssa samalla, kun ajoin autoa." Nainen, 29
"En koskaan selaisi Facebookia auton ratissa silloin, kun lapset ovat kyydissä. Muulloin Facebook on usein auki ajaessakin. Alkuaikoina myös chattailin siellä mieheni kanssa samalla, kun ajoin autoa." Nainen, 29
(HS,
10.1.2013)
Ja tätä tällaista bittipohdiskelua muutakin.
Yksi vastaus pomppasi omalla laillaan esille. Kyse on herkimmistä ihmissuhteista, lämmöstä, läheisyydestä ja välittämisestä. Siis juuri siitä, missä facebookeissakin on kyse. Paitsi että ei-virtuaalisesti vaan ihan vaan reaalimaailmassa:
"Seksin
aikana ei tietenkään tee mieli Facebookiin. Eikä heti sen jälkeenkään. Sitten
vasta, kun orgasmi on kunnolla ohi, on hetki silitelty ja käyty suihkussa. Aikaisintaan vartti seksin jälkeen siis."
Nainen, 42
(HS, 10.1.2013)
Hmm. Kysehän on itse asiassa tasa-arvoistumisesta ja sen -jo huolestuttavasta - etenemisestä. Kyse on pinkin hömpimmistä sävyistä, kainaloonottamisen merkityksestä ja hämärässä kuiskailtavien sanojen salaisuudesta. Meille miehille ei niillä ole ennenkään ollut juurikaan painoarvoa yleisiä ihmissuhdetaitoja enempää; kysehän on kuitenkin meille lähinnä urakkaluonteisesta suorituksesta, ja siksi voimme samaistua koko lailla täydesti Ian McEwanin Polte-romaanin Nobel-voittaja Michael Beardin ajatuksiin:
"Beard
avasi silmänsä. Yhdynnänjälkeisessä tilassa tuntui kiusalliselta, etteivät
naiset koskaan onnistuneet heti kääntämään selkäänsä yhdyntää edeltäneelle
läheisyydenkaipuulle, vaan jäivät harmillisesti vellomaan tunnemylläkkäänsä.
Hän sen sijaan koki taas löytäneensä oman jakamattoman ytimensä, sen
hekumallisen henkilökohtaisen pikku osasen, joka - vai oliko tämä naurettava
ajatus - oli miehessä vähän sama kuin sikiö naisessa. Kymmenen minuuttia sitten
hän oli tuntenut kuuluvansa Darlenelle. Nyt ajatus kuulumisesta kenellekään,
kenenkään kuulumisesta kenellekään, tuntui jo tukahduttavalta."
(Ian McEwan: Polte, 2010)
Mutta että kauniimpi sukupuolikin... Emansipaatio on totisesti tehnyt tehtävänsä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti