lauantai 2. kesäkuuta 2012
Koulumme
muuttui yhtenäiskouluksi viisi vuotta sitten. Alakouluopettajan kannalta muutos
tarkoitti tuossa vaiheessa lisää rasittavuutta työhön ilman lisäkorvausta.
Kielenkäyttö koveni, melutaso nousi ja länkytyskin lisääntyi. Erilaisia
valvontoja tuli lisää: piti toimia ulosheittäjänä tai sisävalvojana, piti
tarkkailla koulun rajoja luvattomien poistumisten takia, ja tupakanpolttokin
tuli taloon. Opettajan perusauktoriteetti asetettiin kyseenalaiseksi, ja
mielessä kävi, että saman palkan saisi selkeästi vähemmällä vaivalla
siirtymällä tavalliseen alakouluun yhtenäiskoulun sijasta.
Nyt vettä on virrannut viiden vuoden aikana piskuisessa Tuusulanjoessa useitakin kuutioita, ja tilanne on melko oleellisilta osin vakiintunut kokonaan toiselle tasolle. Ei siinä ole mitään kummasteltavaa, että ihmislapsi läpikäy tiettyjä biologisia prosesseja kehitysvaiheissaan, ja että tämä biologia ottaa vallan myös henkisellä puolella; sillä joka ohjaa myös käyttäytymistä. Ei murrosikä tule yllättäen ja äkkiarvaamatta kuin kahdeksanmetrinen limusiini Hyrylän torille. Kapinointi ja auktoriteetille uhittelu kuuluu kuvaan murrosiässä siinä kuin finni nenänpäähän. Mutta järjetön poltetun maan taktiikka ei.
Tänä päivänä tunnen ylpeyttä olla osa tätä porukkaa. Vaikka ylilyöntejä aina tapahtuu, kun kyse kerran on ihmisistä, niin peruskuviot ja koulun luonne ovat vakioituneet.
Koulu päättyi tänään. Erityisesti se päättyi tänään ysiluokkalaisten osalta, kun ohi oli tuhatseitsemänsataakymmenen. Viimeinen kouluviikko sisälsi erityisen runsaasti juuri heille suunnattuja juttuja kuten ysiluokkalaisten potkijaiset, ysiluokkalaisten tanssiaiset, ysiluokkalaisten Särkänniemi-reissun, ysiluokkalaisten kevätlounaan, ysiluokkalaisten valokuvauksen, ysiluokkalaisten pesiksen haasteottelun opettajien kanssa sekä yläkoulun kevätjuhlan, jossa kuultiin ysiluokkalaisen hieno puhe, ysiluokkalaiset kukitettiin, ja jonka lopussa opettajat esittivät ysiluokkalaisille bändin säestämänä lähtölaulun "Kun tänään lähden".
Oltiin aika lailla vuosi sitten määriteltyjen lukuvuoden päätavoitteiden äärellä: 1) Kaikki ysiluokkalaiset saavat päättötodistuksen ja 2) 'Ollaan ihmisiksi'.
Pari viikkoa odottelua, ja nämä ex-ysiluokkalaiset saavat tiedon siitä, miten jatko-opintopaikkojen kävi. Elämme jännittäviä aikoja.
Nyt vettä on virrannut viiden vuoden aikana piskuisessa Tuusulanjoessa useitakin kuutioita, ja tilanne on melko oleellisilta osin vakiintunut kokonaan toiselle tasolle. Ei siinä ole mitään kummasteltavaa, että ihmislapsi läpikäy tiettyjä biologisia prosesseja kehitysvaiheissaan, ja että tämä biologia ottaa vallan myös henkisellä puolella; sillä joka ohjaa myös käyttäytymistä. Ei murrosikä tule yllättäen ja äkkiarvaamatta kuin kahdeksanmetrinen limusiini Hyrylän torille. Kapinointi ja auktoriteetille uhittelu kuuluu kuvaan murrosiässä siinä kuin finni nenänpäähän. Mutta järjetön poltetun maan taktiikka ei.
Tänä päivänä tunnen ylpeyttä olla osa tätä porukkaa. Vaikka ylilyöntejä aina tapahtuu, kun kyse kerran on ihmisistä, niin peruskuviot ja koulun luonne ovat vakioituneet.
Koulu päättyi tänään. Erityisesti se päättyi tänään ysiluokkalaisten osalta, kun ohi oli tuhatseitsemänsataakymmenen. Viimeinen kouluviikko sisälsi erityisen runsaasti juuri heille suunnattuja juttuja kuten ysiluokkalaisten potkijaiset, ysiluokkalaisten tanssiaiset, ysiluokkalaisten Särkänniemi-reissun, ysiluokkalaisten kevätlounaan, ysiluokkalaisten valokuvauksen, ysiluokkalaisten pesiksen haasteottelun opettajien kanssa sekä yläkoulun kevätjuhlan, jossa kuultiin ysiluokkalaisen hieno puhe, ysiluokkalaiset kukitettiin, ja jonka lopussa opettajat esittivät ysiluokkalaisille bändin säestämänä lähtölaulun "Kun tänään lähden".
Oltiin aika lailla vuosi sitten määriteltyjen lukuvuoden päätavoitteiden äärellä: 1) Kaikki ysiluokkalaiset saavat päättötodistuksen ja 2) 'Ollaan ihmisiksi'.
Pari viikkoa odottelua, ja nämä ex-ysiluokkalaiset saavat tiedon siitä, miten jatko-opintopaikkojen kävi. Elämme jännittäviä aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti