Toisiaan hylkivät navat

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Törmäsin Nils Musteliniin ensimmäisen kerran 1970-luvun lopulla. En tietenkään oikeasti, mutta ihmeellisen kuvalaatikon kautta kuitenkin. Silloin Suomen televisioon tuotettiin Ruotsissa jo 1961 alkanut ohjelmaidea, 'Fråga Lund'. Vuonna 1978 alkoi Ruotsin TV:n ja Suomen TV:n yhteistuotantona ohjelmasarja, joka Suomessa sai kuitenkin nimen 'Professorsrundan' eli 'Professoreiden palaveri'.

Ohjelman isäntänä oli ruotsalainen Jan-Öjvind Swahn, Lundin yliopiston marinoima moniottelija ja kotimaisina 'professoreina' useitakin sanavalmiita ja selkeäkieleisiä fiksuja miehiä. Heistä erityisen mainittavia esimerkiksi professori ja biologi Harry Krogerus (1917-1999) tahi patologisen anatomian professori Harald Teir (1914-1992). Itselleni kuitenkin siis kolahti koviten heistä pari vuosikertaa nuorempi Nils Mustelin (1931-2004), tuolloin tittelillä filosofian tohtori, fyysikko ja matemaatikko.

Kuule vänskä. Mis sie tarvitset oikei hyvvii tieteen popularisoijia? Täs siul on sellasii.

                                                                                              
Mustelin oli lumoavan hyvä ja hänen osioitaan odotti aina. Yhtä niistä referoinkin Niukkiksen luvun 11. johdannossa. (Aiheena ohjelmassa oli mainitussa kohdassa kysymys siitä, miksi pyörä kaatuu paikalla seistessä; 22. lokakuuta 1979.) Jos joskus voidaan puhua sivistyksestä sen jaloimmassa merkityksessä, niin 'Professorsrundan' oli juuri sitä.

Musiikkia Nils Mustelin kutsui "onnettomaksi rakkaudekseen" ja se oli toinen forumi, jossa hän kiinnitti huomioni ja sai varauksettoman ihailuni. Kukapa voisi unohtaa hänen osuuttaan esimerkiksi yhteispohjoismaisessa 'Musikfrågan Kontrapunkt'-visailussa, jota itse yhä katselen vanhoilta videotallenteilta. Kontrapunkti oli jälleen osoitus, miten sivistyksestä voi nauttia upeasti ja luonnollisesti. Iso ansio ohjelmassa oli luonnollisesti sen vetäjällä Sixten Nordströmillä kuten myös aina positiivisella tuomarilla Jens Ostergaardilla. Mahtavaa briljeerausta!

Nils Mustelin oli tiedemies, joka tarkasteli maailmaa varsin laajakatseisesti. Hän julkaisi mm. kirjan 'Elämää maailmakaikkeudessa?', joka sai valtion tiedonjulkistamispalkinnonkin. Mustelin oli myös perustamassa vuonna 1987 Skepsis ry:tä, jonka puheenjohtajanakin hän toimi nelisen vuotta. Skepsiksen siivellä hän perusti sporalogian eli ratikkatieteen, jonka keskeinen sanoma oli se, että Helsingin raitiovaunujen liikkeet sekä aikataulut ennustavat ihmisen elämää yhtä tarkasti kuin planeettojen asemat ja niistä laaditut horoskoopitkin.

Kun Nils Mustelin täytti 70 vuotta vuonna 2001 sain idean onnitella häntä. Esittäydyin ja selvitin yhteisen tv-tuttavuutemme historian sekä pahoittelin sitä, että ilmaisin ajatukseni suomeksi ("Hoppas att det är OK?"). Koska minulla ei ollut tuolloin Mustelinin katuosoitetta tein tämän sähköpostilla. Eikä aikaakaan , kun sain pitkän vastauksen, jossa kommentoitiin kirjettäni kappale kappaleelta positiivisella, humoristisella ja vaatimattomalla sävyllä. ("Fullkomligt OK!")


Olin kirjoittanut paitsi sivistyksestä ja älystä, niin myös seuraavaa: "... siis, muistan selvästi sen innostuksen, joka valtasi minut, kun löysin 'Professorien palaverin' televisiosta. Olitte jo silloin yksi suosikkihahmoni monen muun oivan, ohjelmassa esiintyneen sanankäyttäjän joukossa. Siis jotakuinkin seuraava Batmanista." Ja Mustelin tähän: "Vau - kakkossijalla Batmanin jälkeen - ehdottomasti hienoin "ranking" jonka olen elämässäni saanut..."

Tästä yhteydenpitomme jatkui harvakseltaan, mutta kuitenkin seuraavien vuosien ajan. Siirryimme sinuttelemaan puolentoista vuoden tuttavuuden jälkeen ja tein kuin teinkin yhden kirjeen kokonaan ruotsiksi.

Talvella 2003-2004 tuli televisiosta 'Teos'-niminen sarja musiikista. Ohjelmaa veti Nils Mustelin pettämättömällä tyylillään ja kirjoitin hänelle kiitoksiani tammikuussa 2004. Vastaus tuli kahden päivän kuluttua. Mustelin kiitti lämmittävistä sanoista ja totesi sarjan jatkon hänen osaltaan riippuvan siitä, miten hänen terveydentilansa kehittyy lähikuukausina.

Huhtikuun lopulla Hesarissa oli Nils Mustelinin kuolinilmoitus ja nekrologi! Aikamoinen järkytys.

Kevättalvella 2003 olin linkannut itseni Nils Mustelinin sivuilta Skepsiksen sivuille ja samalla täyttänyt jäsenhakemuskaavakkeenkin. Olin pitänyt tuota yhdistystä lievästi elitistisenä pooppoona ja sellaiseksihan se sitten on osoittautunutkin... Mainitsin kuitenkin tästäkin toimestani Mustelinille. "Tervetuloa jäseneksi! Ja sinullekin voimia, innostusta ja elämäniloa - ensisijaisen tärkeitä ominaisuuksia sekä pienten lasten isälle että ala-asteen oppilaiden inspiroivalle opettajalle! Lähestyvän Ystävänpäivän merkeissä. Nils"

Tavaratalo J. Kärkkäinen Oy julkaisee 'Magneettimedia'-nimistä mainoslehteä. Täysin toivomatta ja tilaamatta se ilmestyy meidänkin postilaatikkoomme, vaikka lähin myymälä lienee Lahdessa. Mikäs siinä, mainoksia on aina hauska selata itseään valistaakseen. On hyvä tietää, mitä vailla on. Mutta. Lehden ensimmäiset sivut täyteään aina mielivaltaisilla joskin jossakin määrin johdonmukaisilla "artikkeleilla". Kärkkäisen nettisivuilla lehdestä sanotaan muun muassa seuraavaa: 

Magneettimedia on puolueeton ilmaisjakelu-mainoslehti, josta voi ostaa mainostilaa. Magneettimediassa julkaistaan myös juttuja, jotka poikkeavat aiheiltaan ja näkökulmiltaan valtavirrasta. Artikkeleista tulee olla lukijalle aidosti hyötyä.

Koska levikki on todella suuri, yli 330 tuhatta taloutta, on Magneettimedia mainostila hintaansa nähden erittäin tehokas ja edullinen mainostamistapa.(www.karkkainen.fi)

Jutut toisinaan tosiaan poikkeavat valtavirrasta, mikä sinänsä ei ole huono juttu. Mutta kun sisältö on sitten täysin arvaamatonta, on lukijoiden puolesta aika huolestuttavaa, että lehdellä on tuollainen levikki. Esimerkiksi tammikuussa lehden pääartikkeli oli seuraavan sisältöinen:

"Homeopatia ei ole lumelääke, ainakaan ranskalaisen virustutkija Luc Montagnierin mukaan. Hänen tutkimuksensa ovat todentaneet veden muistin.
Nobel-palkittu professori Luc Montagnier järkyttää homeopatian vastustajia kertomalla, että vedellä on muisti, joka säilyy monien laimennosten jälkeenkin.  Ajatus on yksi homeopatian toimivuuden perusta, sillä homeopatia perustuu lääkkeen laimentamiseen. Homeopatiassa lääkettä laimennetaan, kunnes lääkeaineen haittavaikutuksia ei enää ole. Montagnierin tutkimukset todentavat, että lukuisien laimennusten jälkeen lääkeaineen tehot eivät katoa.
Montaignier on virustutkija, joka on muun muassa löytänyt yhteyden HIVin ja AIDSin välillä..." (Magneettimedia 3. tammikuuta 2011)

Kirjoittajalla oli oikein tittelikin: "Kirjoittaja on diplomihomeopaatti Luontaislääkintäkeskuksesta."

Koska tällaiset artikkelit liippaavat varsin läheltä Skepsiksen toimenkuvaa ja taisteluterveisiä, niin vinkkasin toimitusta asiasta. Tuoreimmassa Skeptikko-lehdessä (1/2011) olikin pikkujuttu aiheen tiimoilta.

Elämme merkillisiä aikoja.

eroamassasta.fi

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Suomalaset ovat liberalisoitumassa. Se on ainakin signaali, jota tarjottiin syksyllä 'suuren homokeskustelun' jälkimainingeissa. Suomalaiset olivat pöyristyneet kirkon jähmeisiiin, jälkijättöisiin ja suvaitsemattomiin kantoihin... Tai näin asiaa markkinoitiin, vaikka tarkkaan ottaen prosessi ryöpsähti hiukan virallisen kirkon reunamailta käyntiin.

Tähän saman järkytyksen teemaan saatiin taas palata nyt keväällä uudelleen, kun 'Älä alistu' -kampanja provosoi taas avarakatseisia ja laajasydämisiä suomalaisia eroamaan joukolla emokirkosta. Taaskaan ei ollut sinänsä väliä sillä, että kampanjaa ei ollut käynnistämässä kirkon kovin ydin, vaan kristillisen Nuotta-lehden taustavoimat (Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Kansanlähetys, Suomen Luther-säätiö, Suomen Raamattuopisto ja Patmos-lähetyssäätiö).

Mainittu kampanja oli tosiaan moneltakin kantilta katsottuna provosoiva ja siis täydellinen napakymppi tässä mielessä. Jokainen kiirehti saaliinjaolle ja napsi oman siivunsa.

Tilannetta ovat analysoineet niin kaikkitietävät maallikot kuin tutkijatkin. Arvioita on esitetty laidasta laitaan. Mm. tutkija Sari Roman-Lagerspetz yleisen valtio-opin laitokselta heitti kiinnostavan täkyn, että 'Älä alistu' -kampanja on kosto kirkon johdolle siitä, että kirkko on löperöitymässä pehmomielipiteidensa kautta. Lopullinen tavoite olisi siis puhdistaa kirkko sisältä päin vääräuskoisista.

Virallinen kirkkokaan ei ole vaiennut seurakunnassa, vaan muiden muassa arkkipiispa Kari Mäkinen on tullut rippikaapista ulos ja vaatinut 'Älä alistu' -kampanjan lopettamista.

Palataan kuitenkin takaisin ruohonjuuritasolle. Erään lähteen mukaan 40 000 ihmistä erosi 'suuren homoillan' jälkeen kirkosta ja 'Älä alistu' -kampanja tekee saman pienemmässä mittakaavassa. Nyt vain odottamaan tämän empatian määrän realisoitumista sateenkaarimarsseilla, kun nämä kaikki tuhannet muuntavat sanansa jatkuviksi teoiksi ja taputtavat toveria olalle?

Vai. Onko jossakin, laitamilla tai ties missä, sittenkin mukana ihmisiä, jotka tekivätkin 'protestinsa' ihan muista kuin liberaaleista syistä? Voisiko olla kyse vain näyttävästä ajoituksesta, siitä että eroamisasia tuli muun julkisuuden kautta mieleen? Oliko jonkun kohdalla kyse yleisestä maallistumisesta ja kirkosta vieraantumisesta? Kyse kirkollisverojen välttämisestä tänä itsekkään omanapaisena aikana?

Vai käännämmekö suorastaan katseemme jälleen kerran Santa Fe Institute'en, joka on ansioitunut muiden tutkimiensa asioiden joukossa myös parviälyyn; siis siihen että kun yksi lintu parvessa tekee pienen sattumanvaraisen ohjausliikkeen kesken lentoa, reagoivat vieressä olevat linnut samansuuntaisesti ja niin tekee lopulta koko parvi näyttäen ulkopuolisen silmin vaihtavan kurssia tietoisesti. Ilman että siitä itse asiassa oli alun perin lainkaan kysymys.

P.S. Toki jos kyyninen huomioni olikin ihan pielessä? Jos kysymys on oikeasti siitä, että kaikki nämä ihmiset näkevät muutoin täydellisessä maailmassa jonkin epäkohdan, huutavan vääryyden ja alistamisen meiningin, niin onko paikalta pakeneminen todellakin ainoa toimiva vaikuttamisen keino?

Ja sitten huonot uutiset, II

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Tampereen yliopiston journalismin tutkimusyksikkö selvittää lasten mediankäytön muutoksia seuraamalla samoja lapsia kolmen vuoden välein. Otanta on vain 60 lasta, mutta jotakin sekin varmasti kertoo.

Tuorein kierros tehtiin vuonna 2010 ja siinä ei voi olla kiinnittämättä huomiotaan seuraavaan:

14-vuotias tyttö, yläkoulun 7./8. -luokkalainen siis, kertoo käyttävänsä kännykkäänsä päiväsaikaan netissä liikkumiseen, pelien pelaamiseen, kavereille soittamiseen (sitä voi siis käyttää tuohonkin?), ja tekstailuun. Lisäksi hän kuuntelee musiikkia 3-4 tuntia päivässä. Ja sitten: "Nukun kuusi tuntia yössä ja kuuntelen nukkuessani koko ajan kännykällä musiikkia."

Missä ovat tämän tytön vanhemmat?