maanantai 4. huhtikuuta 2011
Törmäsin Nils Musteliniin
ensimmäisen kerran 1970-luvun lopulla. En tietenkään oikeasti, mutta
ihmeellisen kuvalaatikon kautta kuitenkin. Silloin Suomen televisioon
tuotettiin Ruotsissa jo 1961 alkanut ohjelmaidea, 'Fråga Lund'. Vuonna
1978 alkoi Ruotsin TV:n ja Suomen TV:n yhteistuotantona ohjelmasarja, joka
Suomessa sai kuitenkin nimen 'Professorsrundan' eli 'Professoreiden
palaveri'.
Ohjelman isäntänä oli ruotsalainen Jan-Öjvind Swahn, Lundin yliopiston marinoima moniottelija ja kotimaisina 'professoreina' useitakin sanavalmiita ja selkeäkieleisiä fiksuja miehiä. Heistä erityisen mainittavia esimerkiksi professori ja biologi Harry Krogerus (1917-1999) tahi patologisen anatomian professori Harald Teir (1914-1992). Itselleni kuitenkin siis kolahti koviten heistä pari vuosikertaa nuorempi Nils Mustelin (1931-2004), tuolloin tittelillä filosofian tohtori, fyysikko ja matemaatikko.
Ohjelman isäntänä oli ruotsalainen Jan-Öjvind Swahn, Lundin yliopiston marinoima moniottelija ja kotimaisina 'professoreina' useitakin sanavalmiita ja selkeäkieleisiä fiksuja miehiä. Heistä erityisen mainittavia esimerkiksi professori ja biologi Harry Krogerus (1917-1999) tahi patologisen anatomian professori Harald Teir (1914-1992). Itselleni kuitenkin siis kolahti koviten heistä pari vuosikertaa nuorempi Nils Mustelin (1931-2004), tuolloin tittelillä filosofian tohtori, fyysikko ja matemaatikko.
Kuule vänskä. Mis sie tarvitset
oikei hyvvii tieteen popularisoijia? Täs siul on sellasii.
Mustelin oli lumoavan hyvä ja hänen osioitaan odotti aina. Yhtä niistä referoinkin Niukkiksen luvun 11. johdannossa. (Aiheena ohjelmassa oli mainitussa kohdassa kysymys siitä, miksi pyörä kaatuu paikalla seistessä; 22. lokakuuta 1979.) Jos joskus voidaan puhua sivistyksestä sen jaloimmassa merkityksessä, niin 'Professorsrundan' oli juuri sitä.
Musiikkia Nils Mustelin kutsui "onnettomaksi rakkaudekseen" ja se oli toinen forumi, jossa hän kiinnitti huomioni ja sai varauksettoman ihailuni. Kukapa voisi unohtaa hänen osuuttaan esimerkiksi yhteispohjoismaisessa 'Musikfrågan Kontrapunkt'-visailussa, jota itse yhä katselen vanhoilta videotallenteilta. Kontrapunkti oli jälleen osoitus, miten sivistyksestä voi nauttia upeasti ja luonnollisesti. Iso ansio ohjelmassa oli luonnollisesti sen vetäjällä Sixten Nordströmillä kuten myös aina positiivisella tuomarilla Jens Ostergaardilla. Mahtavaa briljeerausta!
Nils Mustelin oli tiedemies, joka tarkasteli maailmaa varsin laajakatseisesti. Hän julkaisi mm. kirjan 'Elämää maailmakaikkeudessa?', joka sai valtion tiedonjulkistamispalkinnonkin. Mustelin oli myös perustamassa vuonna 1987 Skepsis ry:tä, jonka puheenjohtajanakin hän toimi nelisen vuotta. Skepsiksen siivellä hän perusti sporalogian eli ratikkatieteen, jonka keskeinen sanoma oli se, että Helsingin raitiovaunujen liikkeet sekä aikataulut ennustavat ihmisen elämää yhtä tarkasti kuin planeettojen asemat ja niistä laaditut horoskoopitkin.
Kun Nils Mustelin täytti 70 vuotta vuonna 2001 sain idean onnitella häntä. Esittäydyin ja selvitin yhteisen tv-tuttavuutemme historian sekä pahoittelin sitä, että ilmaisin ajatukseni suomeksi ("Hoppas att det är OK?"). Koska minulla ei ollut tuolloin Mustelinin katuosoitetta tein tämän sähköpostilla. Eikä aikaakaan , kun sain pitkän vastauksen, jossa kommentoitiin kirjettäni kappale kappaleelta positiivisella, humoristisella ja vaatimattomalla sävyllä. ("Fullkomligt OK!")
Olin kirjoittanut paitsi sivistyksestä ja älystä, niin myös seuraavaa: "... siis, muistan selvästi sen innostuksen, joka valtasi minut, kun löysin 'Professorien palaverin' televisiosta. Olitte jo silloin yksi suosikkihahmoni monen muun oivan, ohjelmassa esiintyneen sanankäyttäjän joukossa. Siis jotakuinkin seuraava Batmanista." Ja Mustelin tähän: "Vau - kakkossijalla Batmanin jälkeen - ehdottomasti hienoin "ranking" jonka olen elämässäni saanut..."
Tästä yhteydenpitomme jatkui harvakseltaan, mutta kuitenkin seuraavien
vuosien ajan. Siirryimme sinuttelemaan puolentoista vuoden tuttavuuden jälkeen
ja tein kuin teinkin yhden kirjeen kokonaan ruotsiksi.
Talvella 2003-2004 tuli televisiosta 'Teos'-niminen sarja
musiikista. Ohjelmaa veti Nils Mustelin pettämättömällä tyylillään ja kirjoitin
hänelle kiitoksiani tammikuussa 2004. Vastaus tuli kahden päivän kuluttua.
Mustelin kiitti lämmittävistä sanoista ja totesi sarjan jatkon hänen osaltaan
riippuvan siitä, miten hänen terveydentilansa kehittyy lähikuukausina.
Huhtikuun lopulla Hesarissa oli Nils Mustelinin kuolinilmoitus ja
nekrologi! Aikamoinen järkytys.
Kevättalvella 2003 olin linkannut itseni Nils Mustelinin sivuilta
Skepsiksen sivuille ja samalla täyttänyt jäsenhakemuskaavakkeenkin. Olin
pitänyt tuota yhdistystä lievästi elitistisenä pooppoona ja sellaiseksihan se
sitten on osoittautunutkin... Mainitsin kuitenkin tästäkin toimestani
Mustelinille. "Tervetuloa jäseneksi! Ja sinullekin voimia, innostusta ja elämäniloa
- ensisijaisen tärkeitä ominaisuuksia sekä pienten lasten isälle että
ala-asteen oppilaiden inspiroivalle opettajalle! Lähestyvän Ystävänpäivän
merkeissä. Nils"
Tavaratalo J. Kärkkäinen Oy julkaisee 'Magneettimedia'-nimistä
mainoslehteä. Täysin toivomatta ja tilaamatta se ilmestyy meidänkin
postilaatikkoomme, vaikka lähin myymälä lienee Lahdessa. Mikäs siinä, mainoksia
on aina hauska selata itseään valistaakseen. On hyvä tietää, mitä vailla on.
Mutta. Lehden ensimmäiset sivut täyteään aina mielivaltaisilla joskin jossakin
määrin johdonmukaisilla "artikkeleilla". Kärkkäisen nettisivuilla
lehdestä sanotaan muun muassa seuraavaa:
Magneettimedia on puolueeton ilmaisjakelu-mainoslehti,
josta voi ostaa mainostilaa. Magneettimediassa julkaistaan myös juttuja,
jotka poikkeavat aiheiltaan ja näkökulmiltaan valtavirrasta. Artikkeleista
tulee olla lukijalle aidosti hyötyä.
Koska levikki on todella suuri, yli 330
tuhatta taloutta, on Magneettimedia mainostila hintaansa nähden
erittäin tehokas ja edullinen mainostamistapa.(www.karkkainen.fi)
Jutut
toisinaan tosiaan poikkeavat valtavirrasta, mikä sinänsä ei ole huono juttu.
Mutta kun sisältö on sitten täysin arvaamatonta, on lukijoiden puolesta aika
huolestuttavaa, että lehdellä on tuollainen levikki. Esimerkiksi tammikuussa
lehden pääartikkeli oli seuraavan sisältöinen:
"Homeopatia ei ole lumelääke, ainakaan ranskalaisen virustutkija Luc
Montagnierin mukaan. Hänen tutkimuksensa ovat todentaneet veden muistin.
Nobel-palkittu professori Luc Montagnier järkyttää homeopatian vastustajia kertomalla, että vedellä on muisti, joka säilyy monien laimennosten jälkeenkin. Ajatus on yksi homeopatian toimivuuden perusta, sillä homeopatia perustuu lääkkeen laimentamiseen. Homeopatiassa lääkettä laimennetaan, kunnes lääkeaineen haittavaikutuksia ei enää ole. Montagnierin tutkimukset todentavat, että lukuisien laimennusten jälkeen lääkeaineen tehot eivät katoa.
Montaignier on virustutkija, joka on muun muassa löytänyt yhteyden HIVin ja AIDSin välillä..." (Magneettimedia 3. tammikuuta 2011)
Nobel-palkittu professori Luc Montagnier järkyttää homeopatian vastustajia kertomalla, että vedellä on muisti, joka säilyy monien laimennosten jälkeenkin. Ajatus on yksi homeopatian toimivuuden perusta, sillä homeopatia perustuu lääkkeen laimentamiseen. Homeopatiassa lääkettä laimennetaan, kunnes lääkeaineen haittavaikutuksia ei enää ole. Montagnierin tutkimukset todentavat, että lukuisien laimennusten jälkeen lääkeaineen tehot eivät katoa.
Montaignier on virustutkija, joka on muun muassa löytänyt yhteyden HIVin ja AIDSin välillä..." (Magneettimedia 3. tammikuuta 2011)
Kirjoittajalla
oli oikein tittelikin: "Kirjoittaja on diplomihomeopaatti
Luontaislääkintäkeskuksesta."
Koska
tällaiset artikkelit liippaavat varsin läheltä Skepsiksen toimenkuvaa ja
taisteluterveisiä, niin vinkkasin toimitusta asiasta. Tuoreimmassa Skeptikko-lehdessä
(1/2011) olikin pikkujuttu aiheen tiimoilta.
Elämme
merkillisiä aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti