KIRJAN SYNTY 11: Erään kirjan synty

tiistai 2. helmikuuta 2010

1.10. tupsahti sähköpostin mukana kirjan kansiehdotus. Samalla sain tiedon, että Niukkuuden pedagogiikka -kirjani avaa uuden Opettajan ääni -sarjan. Kannessa komeili aiemmin puheena ollut Uno Cygnaeus -vainaa mp3-luurit korvissaan. Kannen teki Marja Junnila. Kun näytin kuvaa myöhemmin vaimolleni, hän totesi, että "Kuka tuo ukko on? Ei se näytä yhtään sinulta!"

Laitoin tämän yhtenä palautekommenttina kustantamoonkin, vaikka siinä ehkä annos sarkasmia olikin. Yhtä kaikki, muutamia päiviä myöhemmin tuli uusi versio, jossa kuvaan oli lisätty sanat Uno Cygnaeus 09. Itse olisin laittanut sen selkeäksi nimikyltiksi kuvan alle...

2.10. tuli taas postia ja postin liitteenä lopullinen taittoversio kirjasta. Selailin sitä ja sain kommenteille dead line'n 6.10. mennessä. Alitin ajan päivällä ja tein vain pari pientä huomiota. Suurenmoinen kustannustoimittajani vastasi saman tien ja sanoi kannen lähtevän tänään ja taiton huomenna painoon. Samana päivänä singahteli useitakin viestejä edes takaisin. Jokohan voisin alkaa uskoa, että tämä kirja tosiaan toteutuu?

Seuraavina päivinä tulivat ajankohtaisiksi sekä kustannussopimuksen tekeminen että mediaa varten annettavat kirjailijan yhteystiedot. Omia tietojani en halunnut juuri julkistaa. (Olin kohtalaisen varma, että vähemmänkin nokkela henkilö löytää pienen googletuksen avulla riittävän todennäköisen Jyri Kontturin, jos haluaa minut saada kiinni...). 7.10. viestit liikkuivat taas sähäkästi kustantamon ja minun väliä (9 kpl).

Ja vihdoin 16.10. tuli tieto, että kirja oli nyt painettu ja saatavilla. Se olisi esillä 'ensi kertaa' Helsingin Kirjamessuilla PS-kustantamon osastolla. Kustantamo lähetti minulle messuliput.

Lapsen Maailma -lehden juttu oltiin tehty siis jo elokuun lopussa, mutta kuvaaja, Kirsi Tuura, otti yhteyttä lokakuun alussa. Hän oli palaamassa Ruandasta pitkältä kuvausreissulta ja lehden dead line lähestyi. Sovimme kuvauksen lokakuiseksi maanantaiksi koulupäivän jälkeen.

Kirsillä oli melkoinen arsenaali kuvausvälineitä pakaasissaan ja hän mallasi kuvakulmia, valoja, sävyjä jne. sekä käskytti minua puolisentoista tuntia sekä koulun ala-aulassa, sisäpihalla että koulun viereisten kivien päällä. Kontrasti Afrikan helteestä Suomen ensimmäiseen syksyn räntäsateeseen oli ilmeinen. Mahtava etuoikeus saada seurata tällaisen kuvauksen ammattilaisen työtä. Epäselväksi ei jäänyt, että hän hallitsi hommansa.