lauantai 26. maaliskuuta 2011
Suomalaset
ovat liberalisoitumassa. Se on ainakin signaali, jota tarjottiin syksyllä 'suuren
homokeskustelun' jälkimainingeissa. Suomalaiset olivat pöyristyneet kirkon
jähmeisiiin, jälkijättöisiin ja suvaitsemattomiin kantoihin... Tai näin asiaa
markkinoitiin, vaikka tarkkaan ottaen prosessi ryöpsähti hiukan virallisen
kirkon reunamailta käyntiin.
Tähän saman järkytyksen teemaan saatiin taas palata nyt keväällä uudelleen, kun 'Älä alistu' -kampanja provosoi taas avarakatseisia ja laajasydämisiä suomalaisia eroamaan joukolla emokirkosta. Taaskaan ei ollut sinänsä väliä sillä, että kampanjaa ei ollut käynnistämässä kirkon kovin ydin, vaan kristillisen Nuotta-lehden taustavoimat (Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Kansanlähetys, Suomen Luther-säätiö, Suomen Raamattuopisto ja Patmos-lähetyssäätiö).
Mainittu kampanja oli tosiaan moneltakin kantilta katsottuna provosoiva ja siis täydellinen napakymppi tässä mielessä. Jokainen kiirehti saaliinjaolle ja napsi oman siivunsa.
Tilannetta ovat analysoineet niin kaikkitietävät maallikot kuin tutkijatkin. Arvioita on esitetty laidasta laitaan. Mm. tutkija Sari Roman-Lagerspetz yleisen valtio-opin laitokselta heitti kiinnostavan täkyn, että 'Älä alistu' -kampanja on kosto kirkon johdolle siitä, että kirkko on löperöitymässä pehmomielipiteidensa kautta. Lopullinen tavoite olisi siis puhdistaa kirkko sisältä päin vääräuskoisista.
Virallinen kirkkokaan ei ole vaiennut seurakunnassa, vaan muiden muassa arkkipiispa Kari Mäkinen on tullut rippikaapista ulos ja vaatinut 'Älä alistu' -kampanjan lopettamista.
Palataan kuitenkin takaisin ruohonjuuritasolle. Erään lähteen mukaan 40 000 ihmistä erosi 'suuren homoillan' jälkeen kirkosta ja 'Älä alistu' -kampanja tekee saman pienemmässä mittakaavassa. Nyt vain odottamaan tämän empatian määrän realisoitumista sateenkaarimarsseilla, kun nämä kaikki tuhannet muuntavat sanansa jatkuviksi teoiksi ja taputtavat toveria olalle?
Vai. Onko jossakin, laitamilla tai ties missä, sittenkin mukana ihmisiä, jotka tekivätkin 'protestinsa' ihan muista kuin liberaaleista syistä? Voisiko olla kyse vain näyttävästä ajoituksesta, siitä että eroamisasia tuli muun julkisuuden kautta mieleen? Oliko jonkun kohdalla kyse yleisestä maallistumisesta ja kirkosta vieraantumisesta? Kyse kirkollisverojen välttämisestä tänä itsekkään omanapaisena aikana?
Vai käännämmekö suorastaan katseemme jälleen kerran Santa Fe Institute'en, joka on ansioitunut muiden tutkimiensa asioiden joukossa myös parviälyyn; siis siihen että kun yksi lintu parvessa tekee pienen sattumanvaraisen ohjausliikkeen kesken lentoa, reagoivat vieressä olevat linnut samansuuntaisesti ja niin tekee lopulta koko parvi näyttäen ulkopuolisen silmin vaihtavan kurssia tietoisesti. Ilman että siitä itse asiassa oli alun perin lainkaan kysymys.
P.S. Toki jos kyyninen huomioni olikin ihan pielessä? Jos kysymys on oikeasti siitä, että kaikki nämä ihmiset näkevät muutoin täydellisessä maailmassa jonkin epäkohdan, huutavan vääryyden ja alistamisen meiningin, niin onko paikalta pakeneminen todellakin ainoa toimiva vaikuttamisen keino?
Tähän saman järkytyksen teemaan saatiin taas palata nyt keväällä uudelleen, kun 'Älä alistu' -kampanja provosoi taas avarakatseisia ja laajasydämisiä suomalaisia eroamaan joukolla emokirkosta. Taaskaan ei ollut sinänsä väliä sillä, että kampanjaa ei ollut käynnistämässä kirkon kovin ydin, vaan kristillisen Nuotta-lehden taustavoimat (Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Kansanlähetys, Suomen Luther-säätiö, Suomen Raamattuopisto ja Patmos-lähetyssäätiö).
Mainittu kampanja oli tosiaan moneltakin kantilta katsottuna provosoiva ja siis täydellinen napakymppi tässä mielessä. Jokainen kiirehti saaliinjaolle ja napsi oman siivunsa.
Tilannetta ovat analysoineet niin kaikkitietävät maallikot kuin tutkijatkin. Arvioita on esitetty laidasta laitaan. Mm. tutkija Sari Roman-Lagerspetz yleisen valtio-opin laitokselta heitti kiinnostavan täkyn, että 'Älä alistu' -kampanja on kosto kirkon johdolle siitä, että kirkko on löperöitymässä pehmomielipiteidensa kautta. Lopullinen tavoite olisi siis puhdistaa kirkko sisältä päin vääräuskoisista.
Virallinen kirkkokaan ei ole vaiennut seurakunnassa, vaan muiden muassa arkkipiispa Kari Mäkinen on tullut rippikaapista ulos ja vaatinut 'Älä alistu' -kampanjan lopettamista.
Palataan kuitenkin takaisin ruohonjuuritasolle. Erään lähteen mukaan 40 000 ihmistä erosi 'suuren homoillan' jälkeen kirkosta ja 'Älä alistu' -kampanja tekee saman pienemmässä mittakaavassa. Nyt vain odottamaan tämän empatian määrän realisoitumista sateenkaarimarsseilla, kun nämä kaikki tuhannet muuntavat sanansa jatkuviksi teoiksi ja taputtavat toveria olalle?
Vai. Onko jossakin, laitamilla tai ties missä, sittenkin mukana ihmisiä, jotka tekivätkin 'protestinsa' ihan muista kuin liberaaleista syistä? Voisiko olla kyse vain näyttävästä ajoituksesta, siitä että eroamisasia tuli muun julkisuuden kautta mieleen? Oliko jonkun kohdalla kyse yleisestä maallistumisesta ja kirkosta vieraantumisesta? Kyse kirkollisverojen välttämisestä tänä itsekkään omanapaisena aikana?
Vai käännämmekö suorastaan katseemme jälleen kerran Santa Fe Institute'en, joka on ansioitunut muiden tutkimiensa asioiden joukossa myös parviälyyn; siis siihen että kun yksi lintu parvessa tekee pienen sattumanvaraisen ohjausliikkeen kesken lentoa, reagoivat vieressä olevat linnut samansuuntaisesti ja niin tekee lopulta koko parvi näyttäen ulkopuolisen silmin vaihtavan kurssia tietoisesti. Ilman että siitä itse asiassa oli alun perin lainkaan kysymys.
P.S. Toki jos kyyninen huomioni olikin ihan pielessä? Jos kysymys on oikeasti siitä, että kaikki nämä ihmiset näkevät muutoin täydellisessä maailmassa jonkin epäkohdan, huutavan vääryyden ja alistamisen meiningin, niin onko paikalta pakeneminen todellakin ainoa toimiva vaikuttamisen keino?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti