sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Kustantaja
siis "julkisti" Niukkuuden pedagogiikan Kirjamessuilla. Todennäköisesti
he hieman pohtivat, mitä heillä itse asiassa oli käsissään. (Sitä oli varmaan
pohdittu kyllästymiseen asti toimitusvaiheessa?)
Paradoksaalista kyllä, samaa pohdin minäkin. Jos olisin alunperin tiennyt kirjan avaavan ja olevan osa Opettajan ääni -sarjaa, olisin luultavasti kirjoittanut hieman toisenlaisen teoksen. Kirjan joka olisi vastannut enemmän sarjan otsikkoa. En tiedä täsmällisesti, miten se olisi poikennut nykyisestä, mutta tiedän, että otsikko olisi ohjannut tekstiäni aavistuksen toisella tavalla.
Nyt se tuli selkäytimestä ja kirjallisista kikkailuista.
Kustantaja teki päätöksensä ja julkaisi kirjastani lehdistötiedotteen.
https://www.ps-kustannus.fi/tiedostot/mediarekisteri/lehdistotiedotteet/niukkuuden_pedagogiikka_mediatiedote.pdf
Tarkoituksena herättää mielenkiintoa ja myydä kirjaa.
Mielenkiinto heräsi ainakin paikallisen lehtemme, Keski-Uusimaan, taholta. Marraskuun alkupuolella sieltä otti Anne Kanerva yhteyttä ja ehdotti jutun tekoa. Samana päivänä otti myös Tarja Kovanen Keskisuomalaisen konsernin Juttupankki Stoorista yhteyttä ja ehdotti puhelinhaastattelua.
Jälkimmäinen sovittiinkin saman viikon torstaille klo
15:een heti käsityötuntien jälkeen.
Tarja osoittautui puhelimessa hyvin asioista perilläolevaksi toimittajaksi, ja hän teki osuvia kysymyksiä ja huomioita. Itse tilanne oli kuitenkin hieman vaivaannuttava, koska en ole juuri puhelinmiehiä.
Tarja osoittautui puhelimessa hyvin asioista perilläolevaksi toimittajaksi, ja hän teki osuvia kysymyksiä ja huomioita. Itse tilanne oli kuitenkin hieman vaivaannuttava, koska en ole juuri puhelinmiehiä.
Keski-Uusimaan toimittaja puolestaan tuli seuraavan viikon tiistaina koulupäivän jälkeen ja vietimme puolitoistatuntisen luokassani, missä Anne kirjoitti lehtiöönsä muistiinpanoja sekä näppäsi lopuksi pari kuvaa minusta istumassa opettajanpöytäni päällä. Rekvisiitaksi hän antoi kirjani käteen selailtavaksi, mikä oli jälleen aavistuksen vaivaannuttavaa. En silti kieltäytynyt.
Jo seuraavana päivänä oli sähköpostissani juttu läpilukemistani varten. Se oli otsikoitu 'Koulun on vaikea kilpailla elämyskrääsän kanssa'. Juttu oli koottu asiallisesti, mutta se sisälsi sekaisin sekä haastatteluun perustuvaa materiaalia että kirjasta irrotettuja lauseita ilman, että niitä olisi eritelty.
Kaikki oli kuitenkin minun "tekstiäni", joten tein vain
pari tarkennusta sanamuotoihin.
Kuinka ollakaan, samana päivänä tuli postiin myös Tarja Kovasen juttu luettavaksi otsikolla 'Opettaja pärjää perusasioilla'. Tarjan jutussa jäin maistelemaan vain yhtä sanaa.
Keski-Uusimaan juttu ilmestyi vielä samalla viikolla Lapsen oikeuksien päivänä lehdessä, jota jaettiin ainakin Kellokosken postilaatikoihin. Lehteä oli luettu kaikesta päätellen myös joissakin Tuusulan koulujen opettajainhuoneissa, koska sain siitä hieman palautettakin eri puolilta maalaiskuntaamme.
Myöhemmin löysin netistä ainakin yhden lehden, jossa Juttupankki Stoorin kirjoitus oli ollut.
http://www.sjl.fi/web/pdf/201002_ke/sjl13p16.pdf
Joulukuun alussa tuli vielä Päivi Arvosen teksti Opettaja-lehteen tarkistettavaksi. Päivi oli saanut siihen mahtumaan hirmuisen määrän asioita haastattelusessiosta. Koska hän oli käyttänyt sekä kirjallisia muistiinpanoja että haastattelunauhuria tuokiomme aikana, oli aika vaikea kiistää sanojaan, mutta pientä hienosäätöä sentään ehdotin muutamaan kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti