keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Tänään
pullahti lehtipisteeseen painomusteen tuoksuinen Meidän PERHE -lehti.
Oman
osuuteni tekstin olinkin nähnyt jo aiemmin. Tosin teksti oli muuttunut aika
lailla siitä versiosta, joka piipahti sähköpostissani. Liekö palstamillimetrien
rajallisuus tullut vastaan? Yksi korjausehdotukseni näytti myös jääneen
toteutumatta, mutta olleeko tuollakaan isoa merkitystä koko
maailmanjärjestyksen kannalta. Pimeää energiaa on 68 prosenttia joka tapauksessa universumin massasta.
Jaakko
osoittautui oikeasti ammattilaiseksi: kuvien värimaailma, terävyys ja
kuvattavan ryhti olivat tosiaan kohdallaan. Jos joskus ryhdyn presidenttiehdokkaakksi, niin Jaakko saa ilman muuta ottaa kampanjakuvat.
Kuten
aiemmassa raportissani totesin, tarjosin lehden käyttöön myös yläkoululaistemme
mietteitä siitä "Miksi
nuoriso on muuttunut niin paljon 2000-luvulla?". Pitkästä ja ansiokkaasta listasta olivat
kelvanneet seuraavat ajatukset:
Lapset pelaavat liikaa
tietokoneella, sosiaaliset taidot eivät kehity.
Vanhemmat eivät välitä lasten toiminnasta lainkaan.
Elämästä puuttuu järjestys.
Ei liikuta tarpeeksi, vähäiset yöunet.
Rangaistukset ovat lällyjä, rangaistuksia ei tarvitse pelätä. Ei tarvitse enää välittää mistään tai pelätä tekojensa seurauksia.
Ala-asteen oppilaat ottavat mallia yläasteen oppilaista
Kotiolot vaikuttavat, vanhempien alkoholiongelmat ja tappelut.
Lapsista kasvaa ylimielisiä, ei kunnioiteta vanhempia tai auktoriteetteja.
Vanhemmilla liian sinisilmäiset kuvitelmat lastensa tekemisistä.
Halutaan olla kovia ja rohkeita; ollaan suositumpia, esitetään roolia.
Harrastukset rasittavat.
Millään ei ole mitään väliä, esim. jos kokeesta tulee 6, niin so what? Mitä yhdestä kokeesta, ei se mitään vaikuta.
Olisivatko nuoret alkaneet ajattelella, että mitä järkeä on käydä koulua?
Työnteko vierasta nykynuorille, kotona ei tarvitse tehdä mitään.
Kannustuksen puute.
Koulunkäynnistä tehtävä mielekkäämpää, opettajien tulisi hallita kurinpito.
Haetaan nopeita nautintoja, nyt heti eikä kohta - länsimaisen kulttuurin (amerikkalainen) kehityssuunta.
Liian vapaa kasvatus, vanhemmuuden ja kasvatuksen perusteet hukassa.
Ovat aikuiset hyviä esimerkkejä elämässä? Kuka opettaa lapsia?
Vanhemmat eivät välitä lasten toiminnasta lainkaan.
Elämästä puuttuu järjestys.
Ei liikuta tarpeeksi, vähäiset yöunet.
Rangaistukset ovat lällyjä, rangaistuksia ei tarvitse pelätä. Ei tarvitse enää välittää mistään tai pelätä tekojensa seurauksia.
Ala-asteen oppilaat ottavat mallia yläasteen oppilaista
Kotiolot vaikuttavat, vanhempien alkoholiongelmat ja tappelut.
Lapsista kasvaa ylimielisiä, ei kunnioiteta vanhempia tai auktoriteetteja.
Vanhemmilla liian sinisilmäiset kuvitelmat lastensa tekemisistä.
Halutaan olla kovia ja rohkeita; ollaan suositumpia, esitetään roolia.
Harrastukset rasittavat.
Millään ei ole mitään väliä, esim. jos kokeesta tulee 6, niin so what? Mitä yhdestä kokeesta, ei se mitään vaikuta.
Olisivatko nuoret alkaneet ajattelella, että mitä järkeä on käydä koulua?
Työnteko vierasta nykynuorille, kotona ei tarvitse tehdä mitään.
Kannustuksen puute.
Koulunkäynnistä tehtävä mielekkäämpää, opettajien tulisi hallita kurinpito.
Haetaan nopeita nautintoja, nyt heti eikä kohta - länsimaisen kulttuurin (amerikkalainen) kehityssuunta.
Liian vapaa kasvatus, vanhemmuuden ja kasvatuksen perusteet hukassa.
Ovat aikuiset hyviä esimerkkejä elämässä? Kuka opettaa lapsia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti