sunnuntai 14. helmikuuta 2010
Syysloman
jälkeisessä euforiassa päätin yhtäkkiä perjantaiaamuna kouluun ajellessani,
että julkistan kuitenkin kirjauutiseni myös työpaikalla kertaheitolla. Kurvasin
siis Järvenpään Citymarketiin ja ostin muutaman laatikollisen pusuja,
joilla kuvittelin voitelevani kanssatyöläiseni. Heikoimmassa tapauksessa
jättäväni ainakin hiukan ällön mutta kuitenkin hyvän maun suuhun?
Kävin lataamassa herkut opehuoneen pöydälle ennen keskipäivän "pitkää välkkää" ja jätin myös kirjaseni pöydän reunalle nojalleen. Kaapinoveen laitoin pikkujulisteen ja ilmoituksen kirjanjulkkareista.
Kun palasin tunnilta virallisemmin hiukan myöhemmin, oli keittiönurkkauksen seinään ilmestynyt lista, johon sai merkitä nimensä, jos halusi tilata kirjan kimppatilauksena. Olipa hieno ele!
Lähes jokainen kollegoista tuli välitunnilla onnittelemaan ja kyselemään asioita kirjani tiimoilta ja silloin tunsin jälleen sen varsin kouriintuntuvasti: meidän opettajainhuoneessa on rautaisia ammattilaisia ja mahtavia työtovereita!
Iltapäivällä listassa oli jo reilut kolmekymmentä kirjatilausta ja alkuviikosta tuli vielä kymmenkunta lisää... Mitä siihen voi sanoa? (Ehkä sen, että Brunberg tekee hyvää työtä?)
Seuraava keskiviikko olikin sitten puolestaan varsin ankara. Ensin kahdeksasta viiteentoista oppitunteja ja sen jälkeen tuli Päivi Arvonen tekemään haastattelua Opettaja-lehteä varten. Päivi viihtyi lähes kaksi tuntia kysellen kirjasta ja ajatuksistani ja niistä oli yhtä hämmentävä kertoa kuin aiemminkin. Tunsin olevani varsin tönkkö ja sekava ajatuksenjuoksultani, mutta se ei näkynyt Päivistä lainkaan. Hän oli muutoinkin todellinen ammatti-ihminen, joka antoi vaikutelman, että haastateltava kiinnosti häntä vilpittömästi. Lopuksi hän antoi kameransa laulaa ja totesi minun päässeen arvovaltaiseen seuraan: kameran muistikortilla oli vielä kuvia Egyptin reissulta, jolloin Päivi oli kuvannut mm. presidentti Tarja Halosta.
Käteltyäni Päivin koulun parkkipaikalla muistin vasta, että opettajanpöytäni laatikossa oli jonglööripallot. Niistä olisi saanut mukavan asianmukaisen kuvan Niukkuuden pedagogiikkaan.
Illalla oli vuorossa vielä Väestöliiton vanhempainilta koulullamme. Olikohan meitä kymmenen henkeä paikalla mukaanluettuna luennoitsija ja opettajat? Hyvää asiaa silti.
Kävin lataamassa herkut opehuoneen pöydälle ennen keskipäivän "pitkää välkkää" ja jätin myös kirjaseni pöydän reunalle nojalleen. Kaapinoveen laitoin pikkujulisteen ja ilmoituksen kirjanjulkkareista.
Kun palasin tunnilta virallisemmin hiukan myöhemmin, oli keittiönurkkauksen seinään ilmestynyt lista, johon sai merkitä nimensä, jos halusi tilata kirjan kimppatilauksena. Olipa hieno ele!
Lähes jokainen kollegoista tuli välitunnilla onnittelemaan ja kyselemään asioita kirjani tiimoilta ja silloin tunsin jälleen sen varsin kouriintuntuvasti: meidän opettajainhuoneessa on rautaisia ammattilaisia ja mahtavia työtovereita!
Iltapäivällä listassa oli jo reilut kolmekymmentä kirjatilausta ja alkuviikosta tuli vielä kymmenkunta lisää... Mitä siihen voi sanoa? (Ehkä sen, että Brunberg tekee hyvää työtä?)
Seuraava keskiviikko olikin sitten puolestaan varsin ankara. Ensin kahdeksasta viiteentoista oppitunteja ja sen jälkeen tuli Päivi Arvonen tekemään haastattelua Opettaja-lehteä varten. Päivi viihtyi lähes kaksi tuntia kysellen kirjasta ja ajatuksistani ja niistä oli yhtä hämmentävä kertoa kuin aiemminkin. Tunsin olevani varsin tönkkö ja sekava ajatuksenjuoksultani, mutta se ei näkynyt Päivistä lainkaan. Hän oli muutoinkin todellinen ammatti-ihminen, joka antoi vaikutelman, että haastateltava kiinnosti häntä vilpittömästi. Lopuksi hän antoi kameransa laulaa ja totesi minun päässeen arvovaltaiseen seuraan: kameran muistikortilla oli vielä kuvia Egyptin reissulta, jolloin Päivi oli kuvannut mm. presidentti Tarja Halosta.
Käteltyäni Päivin koulun parkkipaikalla muistin vasta, että opettajanpöytäni laatikossa oli jonglööripallot. Niistä olisi saanut mukavan asianmukaisen kuvan Niukkuuden pedagogiikkaan.
Illalla oli vuorossa vielä Väestöliiton vanhempainilta koulullamme. Olikohan meitä kymmenen henkeä paikalla mukaanluettuna luennoitsija ja opettajat? Hyvää asiaa silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti