Korvakarkkia

torstai 18. marraskuuta 2010

Vaikea keksiä ketään ihmistä, joka osallistuisi yöaikaan televisiossa kisaan, jossa arvuutellaan viisikirjaimista yöpetolintua. Valmiina ovat kirjaimet  -Ö-L-L-Ö. Aikaa vaivaiset puoli tuntia ja nopein soittaja pääsee vastaamaan ja kisaamaan palkinnosta. Ei kai kukaan tuollaiseen sentään mene?

Samaa sisäsiittoista serkussarjaa ovat aamuradioiden näennäisinteraktiiviset puhelin- ja nettikisat. Annetaan suurelle yleisölle vaikutelma mahdollisuudesta osallistua ja olla se oma viisitoista sekuntisensa julkisuuden valokeilassa. Samallahan joku aina myös ohessa rahastaa...

Aamuradioiden juontajat ovat oma kloonattu heimonsa. Luultavasti on olemassa jonkinlainen kuusisataasivuinen codex, jossa juontajan kädet sidotaan tiukasti selän taakse ja saadaan tulokseksi täsmälleen samasapluunaisia neropatteja joka kanavalle.

Täällä pääkaupunkiseudulla (eli siis Suur-Tuusulassa!) kuuluu parisenkymmentä kanavaa, kun aamulla napsauttaa autoradion päälle. (HUOM. HUOM. Pyrin käyttämään usein myös julkisia kulkuvälineitä (paitsi tietenkin Autottomana päivänä), mutta jos ei aina jaksa rientää kello 6.22 bussille, niin otan oman auton.) Olen parin vuoden aamuina tehnyt empiiristä kenttätyötä koluamalla mielivaltaisesti pariviikkoisia periodeja kutakin kanavaa.

Tulos on masentava. En käsitä, missä se on päätetty, että näiden radiopersoonien (tämä on kai korrekti ilmaisu, vaikka persoonallisuus puuttuisikin?) pitää esittää olevansa mielipidejohtajia myös. Välillä luulen, että se on vain rooli, mutta sitten taas omin korvin totean useimman heistä tosiaan uskovan, että juuri hänellä on oma ja arvokas mielipiteensä, jopa tietonsa, kunkin aamun tärkeästä aiheesta ja että se nimenomaan pitää kovaan ääneen ja vakaumuksella kertoa. Että juuri hänellä on hallussaan jokin syvällisempi tieto universumin kiperimpiin pulmakohtiin. Muualla harvoin kuulee niin omissa liemissään lilluvaa ihmistä. Paitsi tietysti tässä blogissa.

Rasittavimpia ovat vielä humoristit, jotka eivät ole kummoisiakaan humoristeja. Tai sitten ne, jotka käyvät innoissaan omaa elämänkertaansa radiossa läpi.

Lopulta olen näiden aamujen perusteella sulkenut monen, sinänsä kiinnostavan kanavan taajuuden pois radiostani.

- Mitä sä teet työksesi?

- Mä oon radiojuontaja!

- Aijaa... (Kääntyy nolona pois, ettei toisen tarvitse hävetä enempää surkeaa tilannettaan.)

Kehtaavatkohan he todella tulla kotiin rättiväsyneinä ja valittaa, miten raskasta taas töissä oli?

Luultavaa on, että en alunperinkään kuulu näiden kanavien profiiliin. Miten voisinkaan? Päälle viisikymppinen, vatsasta pullistuva ja päälaelta kaljuuntuva mies, joka ei kuluta juuri muuhun kuin kirjoihin. Ja elokuviin. Ja harvakseltaan teatteriin. Ja taikatemppuihin. Ja jonglöörivälineisiin. Ja tietysti Nuoreen mylläriin.

Mutta ei muuten.

On todella säälittävää ja äärimmäisen noloa tunnustaa tämä seuraava: Radio Nova vie voiton. Mikään ei ole mielikuvituksettomampaa kuin kuunnella Radio Novaa, kaikkien radiokanavien stereotypiaa ja määrämittaa. Siitä ei juuri kylillä huudella, että 'mun lemppari on Nova!'. Sen täydellisen tyypitetty standardius valtavirtaradiona on hävettävää. Ja juuri tämä tosiasia kätkee surullisella tavalla toisen tosiasian: Novassa on töissä monia alansa huippuja.

Olen kuunnellut lopulta epätoivoissani jopa Radio Sputnik'ia. Koska en sananmukaisesti ymmärrä sanaakaan, on ollut mielenkiintoista oppia erottamaan siellä mainokset tiedotteista ja tiedotteet juonnoista ja sitä rataa. Lopulta olen intonaatioista ollut kuitenkin erottavinani sen, että sielläkin flirttaillaan sekä juontajien kesken että kuulijoille. Joka puolella sama juttu. Formaatti on formaatti eikä yhtään enempää.

Sitten voinkin kiltisti palata Novan taajuudelle ja kuunnella Minnaa ja Kimmoa ja antaa heille anteeksi BB-haastattelut, koska niitä ei kai voi välttää emoyhtiö kytköksestä ja määräyksestä johtuen. Muuten työ on takuuvarmaa. Heitä kuunnellessa olo ei tule noloksi alatyylisten juttujen tahi toisia ihmisiä mollaavien kommenttien kuulemisen vuoksi. Voisiko ajatella heillä olevan riittävän sivistyksen lisäksi myös sitä kuuluisaa sydämen sivistystä? Koska on itsestäänselvää halveksia Radio Novaa, saattaa siis olla cool'ia pitää siitä?

Outo juttu muuten: melkein kaikissa radioissa, joissa juontajakaksikko on tyyppiä mies+nainen kailotetaan aina ensin miehen nimi. O tempora, o mores! Näin tehdään myös Novan aamuradiossa.

Joo joo. Tietysti on myös vaihtoehto; sulkea radio.

P.S.1 Ja jotta kaari olisi täydellinen: Vehviläinen lopetti uuden vuoden vaihteessa Aamun Radio -hommat, ja hänet korvattiin hassunhauskalla tusinajuontajalla. End of the Strory...

P.S. 2 Eikä ollutkaan: uudessa pestissään Vehviläisestä tuli lopulta samanlainen standardilänkyttäjä, besserwisser ja vitsiniekka kuin metritavaramaisista kollegoistaan ympäri Uuttamaata. Minna on kyllä pitänyt pintansa vuodesta toiseen.